Vaasan hallinto-oikeus katselmoi Vuosangassa
- 23.10.2009 Klo 18.30Vaasan hallinto-oikeus järjesti Vuosangassa katselmuksen kahden Kainuun ympäristökeskuksen antaman päätöksen ja niistä tehtyjen valitusten tiimoilta. Kyse on ympäristöluvan tarpeesta Vuosangan toiminnalle kokonaisuutena ja Jussinlampien alueella sijaitsevalle kaatopaikalle. Hallinto-oikeudesta oli paikalla neljä tuomaria ja sihteeri/notaari. Kainuun ympäristökeskus esiintyi kahden hengen voimin ja Kuhmon kaupunki yhden. Näitä runsaslukuisemmin oli paikalle saapunut puolustushallinto, ehkä täysi tusina niinkuin sota- ja toimintaelokuvassa konsanaan. Pääesikunnasta, Maavoimien Esikunnasta Mikkelistä, Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunnasta Oulusta ja vankka joukko prikaatilta vt. komentajan johdolla. Yhdistys ja muut kylältä kutsutut tuskin määrässäkään hävisivät. Kuhmolainen ja Kainari peesasivat. Ristijärven kunta loisti poissaolollaan. Metsähallitusta ei ollut kutsuttu, mutta siihen on varmasti syynsä.
Ensin toimitettiin suullisen kuulemisen luonteinen osuus Johtolassa alkaen himpun yli yhdeksän. Oikeutta tuntui todella kiinnostavan saada asioista monipuolinen kuva. Kovassa asiasisällössä ei juurikaan uutta esille tullut, mutta eipä oikeus varmaan sitä varten tullutkaan, vaan saamaan kokemustuntumaa. Kaikki osapuolet olivat sitä mieltä, että tiedot on jo esitetty valtaosin oikeudelle. Puheenvuoroja esitettiin muun muassa vuorovaikutuksesta, melusta sellaisena kuin ihmiset sen kokevat, Ylä-Vieksin kylän elinvoimasta, Vuosangan vesien arvosta kokonaisuutena, siitä mitä se olennainen muutos oikein on ja alueen eri toiminnoista. Oikeus esitti useita kysymyksiä täsmennettäviksi. Lopussa kuultiin, että mahdollisen loppulausunnon antamiseen on aikaa kaksi viikkoa. Maittavan lounaan, mistä kiitos prikaatille ja keittiöön, jälkeen maastouduttiin varsinaiseen katselmukseen.
Jussinlampien kaatopaikka
Käytiin Jussinlampien noin 30×100 metrin kokoisen peitetyn kaatopaikan päällä.
Voitiin lähinnä havaita, ettei jätteitä maan alta enää näy ja että kaatopaikka on sievän reitillään ylimmäisenä olevan pikku lammen rannalla. Kuvista yllä voidaan nähdä, että tulvavesi saattaa nousta huuhtelemaan jätteitä, mikä olisi kiellettyä. Kaatopaikan ja lammen välisellä suokaistaleella oleva pieni lammikko on ilmeisesti kraanaatin räjähdysjälki. Puolustusvoimien edustaja totesi, että hänen käsittääkseen ei kaatopaikkaan ole läjitetty ongelmajätteitä. Käsityksen ei tässä asiassa pitäisi riittää, vaan olisi tiedettävä. Mahdollisesta alueen käytöstä jatkossa romumetallin välivarastona kuultiin kaksi vastakkaista näkemystä.
Vuosangan toiminta kokonaisuutena
Isompi asia on koko toiminnan ympäristöluvittaminen. Heti kättelyssä meni melun havainnointi mönkään, kun Öykyrämäen (Katajavaaran) tuliasemiin ei ollut ajettu tykkejä eikä raketinheittimiä, vaan pelkkiä kranaatinheittimiä. Tykkejä luvattiin seuraavaksi päiväksi, jolloin katselmuskokoonpano tuli olemaan jo kotonaan. Heittimiä Hyrynsalmentiellä muutaman paukun verran kuunneltiin ja siirryttiin Löytölän tasalle. Kyläläiset antoivat voimallisesti palautetta melun epätavallisen matalasta tasosta heitintenkin aiheuttamaksi. Asiassa ei ole epäilyksen häivää ja syynsä siihen luonnollisesti on. Sää ilmeisesti verotti jonkun osan mökästä. Talosta tapahtumia seurannut Löytölän väki kertoi myöhemmin iltapäivällä ihmetelleensä, että koska se ammunta oikein alkaa. Ukkoja oli kyllä tien varsi ollut mustanaan, mutta vähänpä oli kuulunut. Oli ollut sama tilanne huhtikuun lopussa, kun Sito oli muka mittaillut melua talon pihassa vaihekaavaa varten. Muutamia päiviä aikaisemmin oli silloin kajahdellut niin, että halkopinokin oli lauennut.
Jotta havaintojen perusteella voitaisiin arvioida melua luotettavammin ja verrata sitä muulloin saatuihin tuloksiin, tulisi havaintojen rinnalla suorittaa vertailukelpoisia melumittauksia.
Lauantaina 24.10. oli meno jo toista luokkaa. Koskenmäen tasalla rämähtelivät lasit ja kaiku palasi Ala-Vieksiltä.
Sunnuntaina jytke jatkui. Jokin tässä meluasiassa ei passaa millään. Aina tärkeiden viranomaisten tai tutkijoiden paikalla ollessa kuullaan tussahduksia. Olisiko tultava varoittamatta? Se tiedetään, että koirat yltyvät haukkumaan ammuttaessa, mutta nyt ei joutsentenkaan huudolle Korpijärvellä meinannut rajaa tulla keskitysten jälkeen.
Siirryttiin kuuntelemaan tykkimallin 152 suorasuuntauslaukausten ääntä Sutisentien ja Sutintien risteykseen. Paikka oli viimeistä päälle hyvin valittu. Reitillä tuliasemasta havaintopisteeseemme on puolivälissä Korpinkirnunlammen tienoilla korkea mäki. Eiköpä tuosta ääni kimmoketta taivaalle ja sivuille päin ota, vaikka matalataajuinen tykkimelu kiertääkin esteitä kiväärimelua paremmin. Parkkeeraus puolisen kilometriä lähemmäs Sutista olisi ollut omiaan. Lisäksi suorasuuntaustuliasemat ovat havaintopaikasta poispäin viettävässä rinteen reunassa. Havaintopaikalla kuultu melu oli jonkin sortin taipunutta hajamelua.
Suorasuuntausaseen kuultiin olevan [haupitsi] 152 H. Olisiko kuitenkin kuultu väärin ja se oli kenttäkanuuna 152 K, koska mil.fi -sivujenkin mukaan haupitseilla ammutaan suurella korotuskulmalla, eli ei suorasuuntauksella. Kumpainenkin ovat niitä aseita, joiden melun suuntaavuutta ei tunneta ja joiden suujarruina on mitä erilaisimpia tötsiä. Kanuuna 152 K ei ollut mukana Vuosangan meluselvityksessä, joten jos ase oli se, nakertaa tieto aseen käytöstä Vuosangassa lisää Vuosangan meluselvityksen luotettavuutta. Hyvin silti kuului.
Suorasuuntausammunnan tulos nähtiin Matalalammen ja Pitkälammen välisellä harjanteella. Osumia oli viereisen maantien varren puustokulissia myöten. Tutkailtiin suorasuuntauksen tulilinjaa Rimpisuon soidensuojelualuetta kohtia ja pidettiin iskemiä Pitkälampeen mahdollisina. Todettiin, että välittömästi maalin sivulla on yksi erittäin arvokkaiksi aikoinaan inventoiduista Lauttajärven lähteistä (kuva 4.).
Hallinto-oikeutta kiinnosti kuulla millä aseilla suorasuuntauspaikalla ammutaan. Prikaatin taholta vastattiin, että siinä ammutaan tykeillä. Oikeuden tarkennuskysymyksen jälkeen pidettiin mahdollisena myös muiden raskaiden aseiden käyttöä. Vuosangan johtosäännön asiaankuuluvassa kartassa on esitetty Matalalammen luoteispuolella olevat raskaiden sinkojen tuliasemat.
Jatkettiin tuoreen luvattoman maa-ainesten ottopaikan ja toisen, maalin alle jäämässä olevan ison lähteen (kuva 5.) kautta Lauttajärven pohjoisrannan rinteessä olevalle maalien alueelle (kuva 6.). Havainnoitiin askelta vaille rantaan ulottuva palanut maaliaukko, jonne jokainen siemenpuuasentoon pystyyn jätetty puu on säleinä (kuva 7.). Vastarannalla näkyy järven yli toinen tykistön maalien alue (kuva 8.). Sen ja rannan välisellä suolla (kuva 9.) on pienen lammen rannalla runsaasti iskemiä ja jokunen Lauttajärven vesirajassa asti (kuva 10.), siis miksei myös järvessä.
Katselmoitiin vielä kaksi sinkorataa. Ne täyttävät yhdistyksen mielestä ympäristöluvitettavan ampumaradan tunnusmerkistön. Hallinto-oikeutta tuntui kiinnostavan saada asiasta käytännön tietoa. Juju on siinä onko puolustusvoimien rata tilapäinen vai ei. Mikäli rata ei ole tilapäinen, edellyttää se ympäristölupaa. Jonkun tulkinnan mukaan ampumarata olisi ei-tilapäinen eli pysyvä vain, jos siinä on kiinteät maalilaitteet.
Niinpä hallinto-oikeuden tiedusteluun puolen kilometrin päässä sijainneiden maalien luonteesta vastasi yht’aikaa useampi upseeri, kuin hyvin harjoitellut sotilaskuoro, että maalit kerätään joka kerta ammunnan jälkeen pois. Lisäksi Pääesikunnan edustaja esitti, että ympäristönsuojeluasetuksen perustelumuistiossa olisi muun muassa sinkoradat rajattu pois ympäristöluvan tarvitsevien ampumaratojen joukosta. Yhdistyksessä ajatellaan, ettei niin ole tehty missään noudatettavassa tai edes sovellettavissa olevassa säädöksessä.
Toisen sinkoradan maalilaite nähtiin läheltä ja se jäänee keräämättä ihan joka kerta. Se on sen verran tiukan näköisesti järeässä hirsikehikossaan ja painaa vähintään satoja kiloja. Päätelmää maalilaitteen kiinteydestä puoltaa havainto, että usean neliömetrin kokoinen paksu teräsplootu oli täynnänsä reikiä eikä viimeistäkään ampujaa enää näkynyt sitä pois keräämään.