Koskenmäen koulun isossa luokassa järjesti kyläterveydenhoitaja Erja Huotari 4.5.2013 tärkeää kuultavaa ja koettavaa turvallisuudesta.
Ylipalomies Mika Heikkinen Kainuun pelastuslaitoksen Kuhmon paloasemalta kertoi esityksensä aluksi Kuhmon paloaseman toiminnasta. Kuhmon paloaseman henkilövahvuus on parhaimmillaan virka-aikana. Silloin lähtövalmius on noin 3 minuuttia, muulloin 6 minuuttia.
Suurin osa Kuhmon palolaitoksen tehtävistä on ensivastetehtäviä, joissa voidaan antaa välitöntä ensiapua ennen ambulanssin paikalle ehtimistä. Vuosittain tulee 150-200 hälytystä. Lähes kaikkiin osallistuu Kuhmossa tärkeää työtä tekeviä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäseniä.
Etäisyydet ovat Kuhmossa pitkiä. Ihmisten omatoimisuus, omat valmiudet ja alkusammutustaidot korostuvat erityisesti syrjäseudulla. Vaikka hälytys lähtee hätäkeskuksesta eteenpäin 1 – 1,5 minuutin kuluttua soitosta sinne ja paloauto starttaa keskimäärin vain 3 minuutissa tästä hälytyksestä, menee perille pääsyyn usein paljon aikaa pitkien etäisyyksien vuoksi. Ylä-Vieksille ehtii paloauto 34-35 minuutin kuluttua hätäkeskukseen soitosta. Tässä ajassa palo ehtii pitkälle, jos sille ei tee itse mitään.
Mika esitti havainnollisen videon sohvalle kaatuneen kynttilän sytyttämän huoneistopalon etenemisestä. Videon palo oli sammutettavissa helposti itse puolentoista minuutin kuluttua syttymisestään. Vaarallisia määriä palokaasuja alkoi olla 2 minuutissa. Vielä runsaan 2 minuutin kuluttua palon alusta onnistui sammuttaminen käsisammuttimella. Viimeistään 3 minuutin kohdalla tuli jo kiire pois tilasta. Noin 4 minuutin tienoilla palo alkoi nopeasti levitä, lämpötila kasvaa lähes räjähdysmäisesti ja palokaasut lisääntyä vaarallisesti. Täyden palo vaihe saavutettiin alle 5 minuutissa, jolloin asunto oli tulessa kauttaaltaan.
Suurin osa palokuolemista johtuu palokaasuista, ei esimerkiksi kuumuudesta. Myös häkämyrkytys on yleinen palokuolemien syy.
Palo ei leviä, jos se ei saa lisää happea. Siksi ikkunat ja ovet on tärkeää sulkea heti palon syttyessä ja tilasta poistuttaessa, jos paloa ei voi itse sammuttaa.
Tulipalon yleisimpiä aiheuttajia ovat sähkölaitteet ja niissä olevat viat, tulentekovälineiden huolimaton käyttö, tupakointi, nokipalo ja tulesta lentävä kipinä tai kekäle.
Tulipalon ennaltaehkäisy
Kuten Mika totesi, on helpompaa estää tulipalo ennalta kuin sammuttaa se. Sähkölaitteita ei pidä korjata itse. Tulentekovälineet on pidettävä pois lasten ulottuvilta. Sisällä ei kannata tupakoida. Pyykkejä ei pidä kuivattaa kiukaan yläpuolella. Vaatteiden tippuminen kiukaan päälle on yleinen palon syttymissyy. Vaatteita ei saa kuivattaa myöskään sähköpattereiden päällä. Ruokaa ei pitäisi laittaa valvomatta. Kynttilät on syytä sammuttaa aina tilasta poistuttaessa.
Palovaroitin on pakollinen jokaista 60 neliömetriä kohti. Useampikerroksisissa rakennuksissa on myös jokaisessa kerroksessa oltava palovaroitin. Jokaisessa makuuhuoneessa olisi hyvä olla varoitin. Se tulisi asentaa katon korkeimpaan kohtaan, jotta se hälyttäisi mahdollisimman varhain. Verkkoon kytketyissä palovaroittimissa on aina akku- tai paristovarmistus. Käyttöohjeita on noudatettava.
Palokuolemien ehkäisyssä myös häkävaroitin on erittäin tärkeä. Häkä on hajutonta. Häkämyrkytyksen oireita ovat huimaus, pääkipu ja oksettava olo, ylipäätään tokkuraisuus. Savupellissä tulisi olla kolo tai reikä, jonka koko on 3 % pellin kokonaispinta-alasta. Pieni määrä häkää pääsee sellaisesta ulos ja lämmönhukka jää mitättömäksi.
Ensisammutuskalusto eli käsisammuttimet ja sammutuspeitteet ovat tärkeitä etenkin syrjäseudulla. Sammutuspeite on tehty palamattomasta ja myrkyttömästä lasikuitukankaasta. Vaatteiden syttymis- ja palamisherkkyyden arviointi ei ole ihan helppoa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää tekokuitujen ja ohuiden kankaiden muita herkempää syttyvyyttä.
Käsisammuttimet (jauhe- tai vaahtosammuttimet) on huollettava jokaisen käytön jälkeen. Jauhesammutinten huoltoväli on 10 vuotta ja vesipohjaisten vaahtosammutinten 5 vuotta. Kun painemittarin neula on vihreällä alueella, on sammuttimen paine riittävä. Kuhmossa sammuttimia huoltaa nykyisin vain Puurutuote Pennitiellä.
Mika opasti myös oikeaoppiseen käsisammuttimen käyttöön. Sokka vedetään irti sammuttimen ollessa tukevalla pinnalla, esimerkiksi lattialla tai pöydällä. Sokka irrotetaan ”paremmalla kädellä”, jolla ainetta myös ohjataan tulta kohti. Kuusi kiloa painava sammutin tyhjenee 16-20 sekunnissa. Sammutinta kannattaa käyttää lyhyissä jaksoissa, jolloin jauhetta tai vaahtoa on varmemmin jäljellä uudelleen leimahtavan liekin sammutukseen.
Sähkölaitepalossa tulisi saada virta katkaistua, helpoimmin pääkatkaisimesta tai sulakkeet poistamalla.
Palon sattuessa pitää soittaa hätäkeskukseen, numero 112, ennen naapurille tai pojanpojalle rimpauttamista, ellei tilanne muuta edellytä. Turhaa hälytystä ei ole.
Poistumisreitit asunnosta pihalle on tärkeää miettiä etukäteen. Myös varapoistumisreitit on mietittävä etukäteen ja ne on pidettävä esteettöminä, jotta ulos päästään kompuroimatta pimeässäkin. Varapoistumisreiteistä on tärkeää kertoa myös vieraille.
Palokunta ei voi auttaa, ellei se löydä paikalle. Talon osoitenumeron pitää näkyä tielle. Tiet ja pihat aurataan riittävän väljiksi isolle paloautolle. Jos palopaikalla on ylimääräistä väkeä, yhden olisi hyvä mennä opastamaan palokuntaa päätien varteen.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (VAPEPA)
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen Vapepan valmiustyöryhmän jäsen Jukka Tuuri esitteli Vapepan eli vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa, jota SPR koordinoi. Vapepa on laaja vapaaehtoisten auttajien verkosto, joka toimii koko Suomen alueella. Vapepalaisia on noin 20 000. Vapepa toimii tunnuslauseensa mukaisesti ”lähimmäisen apuna, viranomaisen tukena”.
Vapepan toimintaan osallistuvat vapaaehtoiset kuuluvat jäsenjärjestöjen ylläpitämiin toimintaryhmiin, jotka siirtyvät tarvittaessa Vapepan hälytysryhmiksi. Ne hälytetään tarpeen tullen auttamistehtäviin. Suomessa on noin 1200 hälytysryhmää, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa noin 200.
Vapepan toimintaan pääsee mukaan jonkin jäsenjärjestön kautta. Esimerkiksi kyläyhdistys voi liittyä Vapepan jäseneksi. Kainuun valmiusryhmän ja paikallistoiminnan yhteyshenkilö on kuhmolainen Alpo Karppinen (SPR), jolta jäseneksi haluavat saavat liittymisohjeet. Vapepa järjestää maksuttomia koulutuksia, esimerkiksi etsintäkoulutuksia. SPR voi tulla myös paikan päälle kylälle kouluttamaan.
Vapepa toimii viranomaistoiminnan apuna ja tukena. Hälytys voi tulla hätäkeskuksen kautta tai poliisilta. Vapepa toimii aina viranomaisen, ei yksittäisten ihmisten hälytyksestä tai pyynnöstä.
Vapepan suurin tehtäväryhmä ovat maastoetsinnät. Eniten etsitään yli 70-vuotiaita, usein dementikkoja. Tuurin mukaan ”jalkoja löytyy joskus yllättävästi” eli etsittävä voi olla ehtinyt paljon kauemmaksi kuin omainen arvioi. Kun kuitenkin suurin osa etsittävistä löytyy alle kolmen kilometrin päässä katoamispaikasta, on läheltä etsiminen tärkeää.
Etsinnät painottuvat marja-aikaan. Siksi marjastamaan lähtiessä olisi tärkeää huolehtia eksymisen varalle asianmukaisesta varustuksesta. Marjastaessa olisi hyvä olla mukana pilli, johon jaksaa puhaltaa kauan – huutajan ääni kun kohta vain pihisee. Myös kompassi ja huomioliivit ovat hyvä varuste marjaan lähdettäessä.
Katso lisää: www.vapepa.fi
