Metsäpeura
Metsäpeura
Ylä-Vieksin seutu ympäristöineen on metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) päälaidunaluetta ja vaellusreitti. Kylä on myös tunnettu ikimuistoisista ajoista lähtien lajin tärkeänä lisääntymisalueena. Vieksillä on hyvät mahdollisuudet tavata metsäpeura ympäri vuoden, varmimmin kevätvaelluksen aikaan ja syksyisin.
Ylä-Vieksin 500 järveä ja lampea ja lukematon määrä pienvesiä houkuttavat metsäpeuraa. Pelkästään Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueella on yli 300 pientä lampea tai järveä, joita purot ja norot yhdistävät. Alue on lisäksi erityisen lähteikköistä. Nimi Vuosanka tulee saamen kielestä ja tarkoittaa peuranvasaa. Vuosangassa onkin metsäpeuran lisääntymiseen otollisia puronvarsikorpia ja pienialaisia puustoisia rämeitä ehkä tiheämmässä kuin missään muualla koko EU:n alueella.
Kainuussa elää metsäpeuran ainoa monimuotoinen kanta EU:n alueella. Suomella on erityinen velvoite sen suojelemiseksi. Vuonna 2012 löysi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kainuusta lentolaskennassaan yhteensä 811 eläintä. Muutamasta Kuhmosta siirretystä yksilöstä alkunsa saanut Suomenselän paikalliskanta on sisäsiittoinen siitä johtuvine seurauksineen ja riskeineen. Toimikoon se vain välttävänä turvana sen pahimman varalle, että Kainuun paikalliskanta häviäisi.
Metsäpeuran uhanalaisuusluokka on (NT), silmällä pidettävä. Luokituksessa käytetystä tarkastelutavasta johtuu, että se ei ole edes vaarantunut (VU), vaikka se oikeassa elämässä on erittäin uhanalainen (EN). Luokituksessa ei oteta huomioon Suomenselän osakannan sisäsiittoisuutta. Metsäpeuran nykytilannetta verrataan aikaan, jolloin kanta oli suunnilleen nykyisen kokoinen ja voimakkaassa kasvussa. Siinä välissä pääluku ehti kaksinkertaiseksi, vuonna 2001 noin 1700 yksilöön. Sen jälkeen on meno ollut miltei yhtämittaista alamäkeä ja jäljellä on enää alle puolet huipputasosta. Tämä ei uhanalaisuusluokittajia hätkäytä, kun vertailu tehdään robottimaisesti kolmen sukupolven takaiseen, 18 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen.
Metsäpeura oli aikoinaan maamme tärkein riistaeläin, joka kuitenkin onnistuttiin metsästämään Suomesta sukupuuttoon 1900 -luvun alkuvuosiin tultaessa. Laji rauhoitettiin vasta vuonna 1913, jolloin oli jo myöhäistä. Hitaita ollaan nytkin, mutta syyt katoon ovat toiset. Metsäpeuraa on alueella metsästetty viimeksi vuonna 2003. Tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa pedot ja alueiden pirstoutuminen. Myös Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen vaikutus kehitykseen on selvä, mistä enemmän Kaavoitus -sivuilla.
Metsäpeura // Kuva: Pääkkönen Tapani
Kuva: Pääkkönen Tapani
