Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry | Wiexi Vie -hanke

Vesantalolla saatiin keskiviikkona 18.11.2014 kylälle jalkautuneelta Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon vanhuspalveluilta tietoa Ylä-Vieksille asti yltävistä palveluista.  Asiakasohjaaja Eeva Heikkiseltä kuultiin myös palveluista, jotka eivät kylälle yllä. Viemisiksi Sotelle päin antoivat kyläläiset, joita oli paikalla kiitettävät 27 henkeä, reilun määrän kehitysvinkkejä ja palautetta palvelutarpeistaan. Alkukevennykseksi ja joulutorttukahvin kyytipojaksi oli Veikko Pöllänen jo vetäissyt haitarimusiikkia.

Vanhuspalveluiden tiesi Heikkinen voivan luvata kotihoitoa kerran viikossa, kun asiakkaan tilanne sitä vaatii. Kyläläisilla oli kerrottavaa kokemuksista, joissa lupaus ei ollut toteutunut. Oliko sitten kyse systeemiltä nopeaa liikahtamista edellyttäneistä elämäntilanteen muutoksista, vai mistä, mutta aina ei mene niinkuin pitäisi. Ateriapalvelua järjestetään nykyisellään vain enintään 10 kilometrin päähän taajamasta. Sotelle vietäväksi lähti muun muassa ajatus paikallisesta kotihoitopalvelun työntekijästä. Näin hänen ei tarvitsisi sataa kilometriä eestaas ajaa, että hätiin pääsisi, ja kukaties ateriakin kulkisi kätevästi läheltä mukana. Myös terveydenhoitajan tapaamispäiviä tarvittaisiin säännöllisin väliajoin. Sellaisten hyödyllisyys ihmisille ja järkevyys Sotelle nähtiin Wiexi Vie -hankkeessa.

Heikkinen kertoi, että sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua on saatavissa, jos talouden bruttotulo ei ylitä yksinasuvalla 900 euroa ja kahden hengen taloudessa 1500 euroa. Eläkkeensaajan hoitotukea on saatavilla Kelasta.

Kainuun sote-kuntayhtymä on lähettänyt veteraaneille vuoden lopulla turhan viime tingassa kaksi lisäseteliä käytettäviksi ennen Uutta Vuotta. Hyvässä lykyssä niillä saa palvelua keskustaajamasta hankittua, mutta valinnanvara ainakin vähenee. Taajamassa ei tätä ongelmaa ole, kun matkakulut ovat vähäisiä. Tarkoitus on tietysti hyvä. Olisi kuitenkin ollut parempi, jos setelit olisivat olleet käytettävissä jo alkusyksystä. Vielä silloin olisi kyläyhdistys pystynyt järjestämään siivous-, halonhakkuu- yms. palveluita seteleillä kaksinkertaisen määrän.

Heikkisen jälkeen  vuoro tuli Suomen Pelastusjärjestön Aikku Eskeliselle Sotkamosta kertoa asumisturvallisuudesta. Viidellä Kainuun kylällä on järjestetty turvallisuuskoulutusta, lähinä paloturvallisuuden parantamiseksi. Alkusammutusta jne. Vieksiäiset tiesivät, että suunnilleen vastaava koulutus järjestettiin Wiexi Vie -hankkeessa jo sitä ennen. Isompi kiertue taisi syntyä Koskenmäen koululla muotoutuneen hyvän käytännön, eli saatujen oikein hyvien kokemusten siivittämänä.

Avain paloturvallisuuden kohentamiseen on omatoiminen varautuminen, missä opeteltavissa olevat taidot toimia ovat erityisen tarpeen. Taitojen käyttämiseksi tarvitaan välineet. Palovaroittimet pitää olla ja niiden paristot kernaasti voimissaan. Yleiseksi paristojen vaihtopäiväksi kerran vuodessa Heikkinen suositteli 11.2., jonka muistutuksena toimii hätänumero 112. Alkusammutuksessa tehokas sammutuspeite puuttuu turhan monelta, mutta jauhesammutin on jo useimmilla. Molemmat pitää asentaa näkyvälle paikalle heti käsiin kopattaviksi. Sammutuspeite on hyvä lahjaidea jonkin turhakkeen sijaan. Talonumeron pitää näkyä, joko seinässä tai tolpassa tulotien alussa. Ohjeita saa kaupungilta.

Käytännön ohjeita tulipalovaaran estämiseksi löytyy Omavarax -pelistä.

Eskelinen ehdotti että ihmiset harjoittelisivat poistumista rakennuksesta pimeässä, vieläpä kontaten, jos kunto myöten antaa. Savua on lattian pinnassa vähemmän, jos palaa. Korjausneuvoja on saatavissa ainakin Vanhustyön keskusliitosta. Hän voi suunnitella muutoksia ja antaa ohjeita kodin varustamiseksi siten, että siellä on helpompaa ja turvallisempaa elää eteenkinpäin. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen korjausneuvoja on Tapio Karhu, 040 516 6738.