Vieksin keksintöpäivässä Koskenmäen koululla 27.4.2013 kuultiin, että ihmiselle pälkähtää mieleen uusi idea useimmin omista kokemuksista. Kajaanin ammattikorkeakoulun yliopettajalle, tekniikan lisensiaatti Eero Pikkaraiselle se tuli, ties monennenko kerran, kun hän halusi pystykarsia metsäpalstansa tolkuttoman oksaiset nuoret männyt kasvamaan parempaa puutavaraa. Piti keksiä kuinka oksa katkaistaan kuoren repeytymättä. Selvä se: leikkausliikkeen pitää pyörähtää. Joku saattaisi luulla lopun menneen itsestään. Ei ihan. Prototyyppejä tehtiin monen vuoden aikana kymmenkunta, joista ensimmäinen mötikkä painoi 5 kiloa ja viimeisin valmis tuote 650 grammaa. Painolla on väliä, kun vehjettä käännellään työpäivä monimetrisen varren päässä kaula kenollaan. Eero ei piilotellut laitettaan ja niinpä hän sai ratkaisevia parannusehdotuksia sattumankauppaakin. Eikä sillä hyvä, että laite saatiin toimimaan. Sen markkinoille tuloa koetettiin kampittaa ja idean ”lainanneita” kilpailijoita putkahteli esille.
Heti perään Eero esitteli Iivantiiran kyläyhdistyksen Artemis -hankkeessa suunnittelemaansa karhunhaukkurobottia. Siinä yhdistyy ennakkoluuloton ja poikkeava idea metsästys- ja kylämatkailuun ja viimeistä-päälle tekniikkaan. Etäkäyttö vielä mukaan, niin iivantiiralaisilla on hallussaan eräänlainen monikärkiohjus. Suunnitelmat ovat kekseliäät, ammattilaisen tekeminä laatutavaraa ja valmiit, joten seuraavaksi on harkittava rakentamista, rahoitusta, urakkakilpailutusta jne. Käydyistä keskusteluista saattoi aistia, että tehtävä markkinatutkimus saattaisi hyvinkin kertoa hankkeen olevan kaupallisesti kannattava.
Kuhmolaisen Finnraiva Oy:n toimitusjohtaja Matti Malinen (kuva ylinnä) kertoi Raiva-raivausveitsen tarinan. Yksinkertaisena kaunis laite on monelle tuttu, kymmenintuhansin Kuhmossa tehty ja maailmalle myyty. Onnellista oli, että Matti otti teolliseen tuotantoonsa toisen tarjoaman idean, joka olisi muuten saattanut jäädä kotitarvekaluksi. Raiva on jo sen verran iäkäs, että sen mallisuoja on rauennut. Ketkäpä muut kuin pohjanmaalaiset ovat asialla tarjoamassa markkinoille omaa versiotaan! Matti on tutkinut kilpailijan tavaran eikä kuulu hätäilevän.
Päivän varsinaiset keksintöaiheet sattuivat olemaan teknisiä, molemmat käsityökaluja ja vieläpä puun katkaisuun molemmat. Vaikka Kainuu elää metsästä, vieksiläinen ideointi ei suinkaan ole pelkkää metsien miesten puuhaa. Idean ei tarvitse edes olla tavara, vaan vaikka parempi tapa toimia jossain asiassa, esimerkiksi keittiössä, saunassa, pilkillä tai lakkasuolla. Se on yhtä lailla naisten kuin miesten ja lasten kuin ikäihmisten oivallettavissa. Tärkeintä on panna se muistiin ja viedä rohkeasti eteenpäin.
Timo Niskasen kerrottua päivän aiheeseen mainiosti sopivat Luoteis-Kuhmon laajakaista-kuulumiset pääsi Innoliiteri-hankkeen hankevetäjä Tero Tikkanen oikeastaan avaamaan Vieksillä Kainuun ideakilpailun. Innoliiterin taustajoukoista mukana oli Elävä Kainuu Leader ry:n toiminnanjohtaja Pirjo Heikkinen. Niin vähäiseltä kuulostavaa ideaa ei olekaan, etteikö kannata osallistua! Jos Vieksillä kuultuun on uskominen, kilpailulappuja täytetään kylällä melkein urakalla. Saksaan lähtee syksymmällä Kainuun kolme parasta jokaisesta kolmesta kilpailusarjasta! Terolta voi kysyä neuvoja. Innoliiteri järjestää kilpailusta Kuhmossa lisäksi erillisen tilaisuuden 21.5. klo 12-15 (Kuhmon kaupunginvirasto, Suvanto-tila).
Valokuvat: Mari Halonen