Kuhmon poliittisten päättäjien on huolehdittava monesta Vieksin palvelusta. Kun ne eivät voi toteutua parhain päin, elleivät päätökset perustu tietoon, on hyvä parantaa tilannetta kutsumalla päättäjiä kylään. On helpompi uskoa, kun näkee.
Askel eteenpäin oli Keskustan Kuhmon kunnallisjärjestön johtokunnan jalkautuminen paikan päälle Vieksille Koskenmäen baariin. Kolmituntisen kuluttua todettiin, että toisella kerralla lisää. Jokseenkin kaikkia vieksiläisille tärkeimpiä aiheita ehdittiin esittelemään ja niistä rakentavassa hengessä keskustelemaan. Painopiste oli luonnollisesti Kuhmon kaupungin keinoissa ja tahdossa tukea Vieksin kyläyhdistyksiä.
Kylän kuulumisia puitiin ja Wiexi Vie -hankkeen kulkua selostettiin. Vieksin sote-palveluiden nykyisyyttä ja tulevaisuutta haarukoitiin monelta kantilta. Vieraille kerrottiin muun muassa, että hanke olisi kohta case-tapauksena Suomen Kuntaliiton Helsingissä järjestämässä ’Maaseudun palvelut’ -politiikkadialogissa, missä lisäksi Eeva Kyllönen ja terveydenhoitaja Erja Huotari esittäisivät vieksiläisnäkemyksiä omissa työryhmissään.
Kuhmon laajakaistasta puhuttaessa tuppasivat molemmilla puolilla olemaan äänessä ne, jotka eivät keski-ikään tullessaan olleet vielä kompuutteria nähneet, kunnes tietokoneen kätilöimänä syntynyt vieraiden kuopus muistutti, että hän katsoo tarpeitaan 50 vuoden päähän. Valokuitu pärjää vähintään sinne asti. Aiheeseen sopivasti oli ELY-keskus edellisenä päivänä ilmoittanut avaavansa mielenkiintoisen teemahaun kyläverkkohankkeille. Rahoitusta on tarjolla, kunhan hanke on hyvä, se voidaan aloittaa nopeasti ja toteuttaa vuoden 2014 loppuun mennessä.
Kylien hankeasioissa ovat pahimmat käytännön pullonkaulat omarahoituksen järjestymisessä. Wiexi Vie -hankkeessakin on jatkuvasti kiinni kymmeniä tuhansia euroja kyläläisrahaa. Pitkän päälle ei vetele, että kyläläiset itse rahoittavat julkiselle vallalle kuuluvia alueensa sote-palveluita. Kaupungin riittävä tuki ratkaisisi asian eikä se olisi kaupungille kustannus eikä mikään. Päinvastoin. Sijoitus poikisi moninverroin lihavamman kasan veroja, puhumattakaan kylien omatoimisuuden, hyvinvoinnin ja monen muun hyvän lisääntymisestä. Kuulostiko kuin kahteen kyläyhdistyksen aikaisempaan tukihakemukseen annetut hylkäävät päätökset eivät välttämättä olisi viimeinen sana?
Kaupunginhallitus tarjosi kahdeksalle seudun kylälle kylmää kyytiä päätöksessään (26.2.2013, § 89), kaksi päivää ennen johtokunnan vierailua. Oliko ajoitus huono vai hyvä? Kylien yhteisessä, neljä kuukautta kaupungissa muhineessa aloitteessa ehdotettuun aluelautakuntakokeiluun ei kaupunki lähde ”tässä vaiheessa”. Missä sitten? Kylillä ajateltiin, että vähintään kaupunki olisi asiasta valmis keskustelemaan ja sitä myös maakunnan tasolla selvittämään (sille asian osin siirtämään, kuten laki vaatisi), koska sote-kuntayhtymän ja Kainuun liiton asioista siinä suuresti on kyse. Eikä olisi pahitteeksi ollut, vaikka kaupunki olisi itsekin ottanut jonkin verran selvää. Päätöksen neljästä perustelukohdasta ei yhdessäkään oteta kantaa itse asiaan. Jos ne lyhyesti suomentaisi, niissä sanotaan, että kyläläisten vaikuttamismahdollisuudet omiin asioihinsa ovat erinomaisen hyvällä mallilla, kunhan pysyvät nykyisellään tai niitä vähän hiotaan. Johtokunnasta korostettiin lopulta päätöksen sanamuotoa ”tässä vaiheessa”.
Metsäpeurasta kannettiin yhdessä huolta. Kyläyhdistysten mielestä kaupungilla olisi varaa ottaa jämäkämpi linja asiassa.
Maakuntakaavaa pöyhäistiin vain sen verran, että yhdessä ihmeteltiin vahvistettavana olevassa vaihekaavassa esitettyä Vuosangan melualuetta. Se on piirretty tykeille, joilla ei Vuosangassa enää tulla ampumaan ja toiminnalle, jota ei enää tulla näkemään. Se olisi kuitenkin tarkoitus paukauttaa pöytään, jos kyläläiset rakennuslupia erehtyisivät hakemaan, ja muutamia perheitä sillä sopisi laittaa taipaleelle.
