Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry | Wiexi Vie -hanke

Meno Vuosangassa jatkuu entisellään, ellei vain kiihdy. Metsähallitus hakkaa kuin hädässä Vuosangan Natura-alueiden rajoilla. ELY-keskukselle on esitetty asiassa vaatimuksia ja pyyntöjä. Alla sikermä 8.8.2010 otettuja valokuvia Pellinkankaan Natura-alueen rajalla 6-8.8.2010 suoritetusta hakkuusta. Metsä oli 180-vuotiasta.

• Vuosanka – Hallintopakot – Metsänhakkuut 09.08.2010

Kainuun ELY-keskus päättää – 10.8.2010, että 24.5.2010 tehty hallintopakko -vireillepano olisi perusteeton. Kusti polki päätöstä Vieksille viikon. Alempana esitetty hakkuukysymys ei päätökseen ehtinyt. Mutta olisihan se ollut selvitettävissä virankin puolesta. ELY-keskuksen päätöksessä todetaan, että hallintopakkopykälän tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi luonnonsuojelulain vastaisten hakkuiden estäminen.

 

140-vuotias vuonna 1809

Vuosangan uusien hakkuiden ei oikeastaan pitäisi yllättää. 2000-luvun alussa suoritetuissa maalialueen jättihakkuissa hakatut metsät olivat metsänkäyttöilmoitusten mukaan noin 120-140 vuoden ikäisiä, jokunen vähän yli. Yli 140-vuotias olisi ollut ”vanhaa” metsää. Alueen länsipään noin 600 hehtaaria Lauttajärven ja Sutisenjoen välistä piti sisältyä vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja myöhemmin Naturaan. Alue muljahti ulos listoilta, kun siellä piti päästä höökimään. Ettäkö tuo metsä ei ollut riittävän vanhaa? Alueella kasvoi viimeistään 1670-luvulla kasvunsa aloittaneita puita. Sellainen oli 140-vuotias, kun Suomi liitettiin Venäjään.

 

Reunavaikutus Pellinkankaalla

Eikö Pellinkankaan Natura-alueen puolelle aiheudu hakkuusta ns. reunavaikutusta? Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa todetaan, että hakkuun aiheuttama metsälajistolle haitallinen reunavaikutus ulottuu yleensä 20-50 metrin päähän metsän reunasta. Eli se voi ulottua pidemmällekin. Myös on määritelty reunavaikutuksen ulottuvan pohjoisessa havumetsässä aukon reunasta kahden, kolmen puunmitan verran metsän sisään.

• Suomen ympäristökeskus
  Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus
  – esimerkkinä Lohja, Juha Pykälä (sivu 12)

Kuusitukkeja tienvarressa 11.8.2010 (alla, kuva 3.). Entinen yhtenäinen kuusikko on kuin veitsellä leikaten halki ja pois Natura-alueen rajaa myöten (alla, kuva 4.). Reunavaikutus Natura-alueella on varma.

 

Kivikankaan hakkuut 2010

Heinäkuussa 2010 hakkasi Metsähallitus noin 30 hehtaaria ja 5500 m3 Hevoshuuhdinpuro ja Honkivaaran Natura 2000 -alueen pohjoispuolelta Kivikankaalta.

Siinä pantiin Natura-alue pihtiliikkeellä ahtaalle, kun huutomatkan päässä Natura-alueen toisella puolella sen etelärajalla on Vuosangan laajin tykistön tuliasema-alue. Yhdistyksen viime keväällisten vaatimusten mukaan ei tietä Kivikankaalle olisi saanut rakentaa eikä hakkuuta siellä suorittaa ilman Natura-arviointia. Alla kuvissa Kivikankaan uutta tietä, osa sieltä hakatuista tuhansista kuutiometreistä ja kurkistusaukko Natura-alueelle.

Vuosangan metsäsertifioinnista

Lanssien pinoihin pölkyn päähän kiinnitettäviin lappusiin laitetaan kansalaishavaintojen mukaan yleensä ostajan nimi. Jostain syystä näyttää Metsähallitus pitävän asianmukaisena nimenomaan jättää ostajien nimet pois pinolappusista Vuosangan Natura-alueiden lähellä hakatessaan. Olisiko asialla ja puutavarayhtiöiden julistuksilla kajota vain kestävän kehityksen periaatteilla kasvatettuihin ja hakattuihin puihin tekemistä keskenään? Pellinkankaalla hakatut puut olivat ikihonkia ja -kuusia. Paha on kenenkään kehua niitä kasvattaneensa. Millään periaatteella.

Pinolappusten mukaan olisi hakattu metsä sertifioitu PEFC-järjestelmällä. Sertifioija olisi DNV Certification Oy/Ab numerolla 979-2001-HEL-DNV. Jos Pellinkankaan 180 vuotta vanha puuraaka-aine on kasvatettu hyvän metsänhoidon kriteerejä noudattaen, kuten pinolappu on takaavinaan, on metsän jättäminen uudistumaan ja kasvamaan oman onnensa nojaan pariksi sadaksi vuodeksi Metsähallituksen mielestä hyvää metsänhoitoa.

Koko ketjun Metsähallituksesta lopputuotteen valmistajaan pitää olla selvillä siitä, että puuraaka-aine todella on peräisin sertifioiduista metsistä. Metsähallituksen tapauksessa ei PEFC-lappu taida paljoa taata. Vai onko DNV käynyt tarkistamassa Pellinkankaalla kuinka nyt hakattu metsä oli kasvatettu ja sitten hakattu? Tuskin. Eiköhän Metsähallituksen miljoonien metsähehtaareiden sertifiointi ole tehty köntässä enimmäkseen papereiden ja pistokoeluonteisten maastokäyntien perusteella. Metsähallituksen vastuulle on jäänyt noudattaa arvioijalle esittämiään papereita ja luultavasti laadittua käsikirjaa. Sertifiointinumeroja on koko maahan vain yksi. Metsähallituksen Kuhmon konttori läiskii sillä oikeutuksella PEFC -pinolappusia pölkkyihin Pellinkankaalla. Aikalailla pelleilyä.

Metsähallitus on PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry:n jäsen. Metsähallituksen mukaan:

”Metsäsertifioinnin avulla asiakas voi varmistua siitä, että tuotteen puuraaka-aine on kasvatettu hyvän metsänhoidon kriteerejä noudattaen. … Metsäsertifikaatin lisäksi Metsähallituksella on PEFC Annex 4 –standardin mukainen puun alkuperäketjua koskeva sertifikaatti, joka takaa sen, että Metsähallituksen toimittama puu ei ole peräisin … laittomasti hakatuista metsistä”.

Miten muka takaa? Kyseisen standardin mukaan PEFC -systeemissä hyväksyttävän alkuperän takamiseksi riittää se, että Annex 4 -sertifikaatin haltijalla on metsäsertifikaatti. Pellinkankaalla se ei taannut mitään.

• PEFC Technical Documentation, Annex 4: Chain of Custody of
  Forest Based Products – Requirements

 

Pellinkangasta hakannut Metsähallitus on jäsenenä PEFC:ssä, joka on jäsenenä IUCN -organisaatiossa. Tämä taas on muun muassa laatinut kriteerit lajien uhanalaisuuden määrittämiseksi. Niitä pitää EU:ssa soveltaa. Kriteerien mukaan olisi metsäpeuran uhanalaisuusluokkaa pitänyt korottaa jo hyvän aikaa sitten. Metsäpeura on Pellinkankaan priorisoitu direktiivilaji. Ympyrä sulkeutuu, mutta sen päät eivät kohtaa.