yhteystieto
PÄIVÄYS: 1.10.2008
YLÄ-VIEKSIN KYLÄYHDISTYS RY
Niemenkyläntie 165
88730 Ylä-Vieksi

Metsäpeura Vuosangan maalialueella


KANTELU VALTIONEUVOSTON OIKEUSKANSLERILLE

Kantelijan nimi ja osoite:

Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry
Niemenkyläntie 165
88730 Ylä-Vieksi
sähköposti: yhteystieto

Viranomainen, jonka menettelystä on kysymys:

Metsähallitus, Metsätalous, Viestitie 2, 87700 Kajaani
Soveltuvin osin myös: Metsähallitus, Vernissakatu 4, 01301 Vantaa


Viite: Apulaisoikeuskanslerin päätös 30.6.2008, Dnro 424/1/07

Kantelumme koskee Metsähallituksen toteuttamaa hakkuuhanketta Kuhmossa sijaitsevalla puolustusvoimien Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueella (tämän jälkeen "Vuosanka") ja sen maalialueella vuosina  1999-2002 ja  niihin liittyvää Vuosangan maalialueen maankäyttömuodon muuttamista.

Kantelimme tämän kirjoituksen kohteena olevista asioista oikeuskanslerille 11.4.2007 ja täydensimme kanteluamme 10.12.2007. Kantelumme johdosta antoi apulaisoikeuskansleri 30.6.2008 päätöksen, Dnro 424/1/07, jota koskien esitämme lisätietoja jäljempänä luvussa B. Toivomme, että oikeuskansleri ottaa niiden, muiden tässä kirjoituksessa esitettyjen tietojen ja aikaisemman kantelumme tekopäivämäärän 11.4.2007 perusteella tämän kantelun tutkittavakseen.
SISÄLLYSLUETTELO

A. TOIMENPITEET JA MENETTELYT, JOITA PIDÄMME LAIN TAI VELVOLLISUUKSIEN VASTAISINA

1. YVA:n soveltamatta jättäminen Vuosangan metsänhakkuisiin

Pidämme lain tai velvollisuuksien vastaisena edellä mainitun hakkuuhankkeen toteuttamista soveltamatta siihen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA).

Erityisesti pidämme lain tai velvollisuuksien vastaisina viimeisimpiä kyseisistä hakkuista ja niitä, jotka toteutettiin puolustusvoimien suunnittelemien tuliasemien ja maalialueen maalien valmistelemiseksi.

2. Vuosangan maankäyttömuodon muuttaminen metsätalousmaasta maalialueeksi

Pidämme lain tai velvollisuuksien vastaisena mainittujen hakkuutoimenpiteiden edellyttämissä metsänkäyttöilmoituksissa ilmoitettua maankäyttömuodon muuttamista metsätalousmaasta maalialueeksi ilman vaadittavaa viranomaisen lupaa (Metsälaki 3 § 2 momentti), samoin kuin maankäyttömuodon muuttamisen laiminlyöntiä tuliasemien hakkuita koskien.

Myös pidämme lain tai velvollisuuksien vastaisena maankäyttömuodon muuttamista ilman todellista aietta ottaa huomattavan laajoja maalialueeksi muutettuja alueita maalialuekäyttöön 5 vuoden kuluessa hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamisesta (Metsälaki 3 § 3 ja 4  momentti).

B. APULAISOIKEUSKANSLERIN PÄÄTÖS 30.6.2008, DNRO 424/1/07

1. Kantelun vanhentumisaika

1.4.2007 tekemämme kantelun johdosta annetussa apulaisoikeuskanslerin päätöksessä Dnro 424/1/07 (30.6.2008), on todettu:

"Kantelun kohteena ovat hakkuut, joita Metsähallitus on tehnyt Vuosangassa puolustusvoimien ampuma-alueella 1999.
...
Oikeuskansleri ei kuitenkaan tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta
vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä... Totean, ettei kantelukirjoituksesta ilmene sellaista erityistä syytä, jonka perusteella kantelua olisi enää vanhentumisajan jälkeen syytä tutkia tältä osin."

Esitimme kantelussamme 11.4.2007 muun muassa:

"Esimerkinomaisessa 29.10.1999 päivätyssä ja oheistetussa Metsähallituksen tekemässä metsänkäyttöilmoituksessa mainitaan mm. seuraavaa: uudistamistöiden loppuunsaattaminen 27.10.2004."

Pyrimme tuomaan esille, että kyseinen metsänkäyttöilmoitus (Liite 1, 688 KB pdf ) oli vain yksi monista ja että sitäkin koskien oli hanke kestävä vuoteen 2004 saakka.

Täydentääksemme perustetta oheistamme mahdollisesti viimeisen kyseistä Vuosangan hakkuuhanketta koskevan Metsähallituksen 22.8.2002 tekemän metsänkäyttöilmoituksen (Liite 2, 549 KB pdf) Kainuun metsäkeskuksen saatteineen. Siinä ilmoitetut hakkuut on voitu aloittaa metsälain 14 §:n mukaan aikaisintaan 6.9.2002. On mahdollista, että Metsähallitus on aloittanut osan noin 3 vuotta kestäneen hankkeen hakkuista sitäkin myöhemmin.

Vasta vuosina 2004-2007 on ollut yhdistyksemme todettavissa, että huomattavaa osaa kantelun kohteena olevista maalialueen hakkuualueista ei ole otettu maalialuekäyttöön 5 vuoden kuluessa hakkuista. On mielestämme selvää, ettei aie ottaa kaikkia sellaisia alueita maalialuekäyttöön ollut todellinen.

Toivomme, että kantelumme asiaa ei katsottaisi vanhentuneeksi ja että oikeuskansleri ottaisi sen tutkittavakseen tässä kantelussa esittämiemme seikkojen perusteella.

2. YVA -asetuksen direktiivinmukaisuus

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä on todettu myös:

"Mitä tulee kantelun täydentämiskirjeessä esitettyyn pyyntöön tutkia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (268/1999) direktiivinmukaisuutta totean kuitenkin yleisesti, että kyseinen asetus on kumottu valtioneuvoston asetuksella 713/2006, joka on tullut voimaan 1.9.2006."

Asetuksen 268/1999 6 §:n kohta 2e näyttää vastaavan sanatarkasti asetuksen 713/2006 6 §:n kohtaa 2f . Mielestämme Neuvoston direktiivin 97/11/EY liitteen II kohdan d) englanninkielistä sanamuotoa "initial deforestation for the purposes of conversion to another type of land use" ei voida hyväksyttävästi kääntää muotoon "metsäluonnon pysyväisluonteinen muuttaminen poistamalla puusto pysyvästi " kuten asetuksessa on tehty. Haluamme korostaa sanaa "initial" ja maankäyttömuodon muuttamista. Käsittääksemme direktiivin soveltuminen ei edellytä puuston poiston jäävän pysyväksi hakkuiden seurauksena, vaan direktiivissä tarkoitetaan mitä tahansa kansallisesti määriteltävän laajuista "alkuperäistä" hakkuuta maankäyttömuodon muuttamiseksi, kasvoipa puusto myöhemmin uudelleen tai ei. YVA -direktiivissä ei nähdäksemme sallita poikkeavaa "initial" -sanan kansallista tulkintaa löysempään suuntaan.

Mielestämme maalialueen hakkuut täyttivät direktiivin 97/11/EY liitteen II kohdan d) ehdon myös niillä Vuosangan maalialueen alueilla, joilla puuston uudistumista saattaa tapahtua.  Sen sijaan asetuksen 268/1999 6 §:n kohta 2e soveltui vain siltä osin kuin puuston poisto pysyvästi tapahtui. Pyydämme siksi oikeuskansleria tutkimaan asetuksen 713/2006 6§:n 2f -kohdan direktiivinmukaisuuden.

Kyse on ilmeisesti Metsähallituksen erityisosaamisalueesta. Tästäkin syystä olisi sen tullut mielestämme pitää soveltumiskynnystä matalana arvioidessaan YVA:n soveltumista Vuosangan hakkuuhankkeeseensa.

 
C. TAUSTATIEDOT

Esitämme tässä luvussa tämän kantelun kannalta mielestämme huomioon otettavia Vuosangan tapahtumia ja eräitä niihin liittyviä seikkoja vuosilta 1996-2008 aikajärjestyksessä. Kanteluasiassa on kyse laajasta kokonaisuudesta, mikä mielestämme edellyttää vähintään tässä käsitellyn runsaan kymmenen vuoden pituisen jakson tarkastelua.

1) Luoteis-Kuhmoon Vieksin kylään perustettiin Vuosangan ampuma- ja harjoitusalue Metsähallituksen hallinnoimalle alueelle yli 40 vuotta sitten. Se oli vuonna 1999 noin 7 575 hehtaarin kokoinen.

2) Puolustusvoimat oli esittämässä alueen laajentamista, minkä vuoksi vuosina 1996-1999 harkittiin YVA:n mahdollista soveltumista laajennushankkeeseen. Harkinnan päätteeksi antoi ympäristöministeriö 15.6.1999 Kainuun ympäristökeskukselle YVA-kannanoton (tämän jälkeen "YVA -kannanotto") (Liite 3, 329 KB pdf). Siinä todettiin muun muassa:

"Siksi ympäristöministeriö katsoo, että Vuosangan ampuma-alueen laajennushankkeessa ei ole kyse YVA-asetuksen 6 §:n 2e kohdan mukaisesta yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteisesta muuttamisesta."

3) Kainuun ympäristökeskus lähetti saamansa kannanoton Kainuun Prikaatille ympäristöministeriön lausuntona1 (tämän jälkeen "YVA -lausunto") 24.6.1999.

4) Puolustusministeriö ja Metsähallitus allekirjoittivat laajennusalueen vuokrasopimuksen 25.1.2000. Laajennettu ampuma-alue on pinta-alaltaan noin 12 600 hehtaaria2 (Kainuun ympäristökeskus) tai noin 13 850 hehtaaria3 (puolustusvoimat). Molemmissa on tarkoitettu samaa aluetta. Siihen sisältyi alle 1000 hehtaarin laajuisesta yli 3300 hehtaarin kokoiseksi laajennettu maalialue. Metsähallitus aloitti alueella jo vuonna 1999 kantelumme kohteena olevat suurhakkuut, jotka jatkuivat ainakin myöhäissyksyyn 2002 asti. Osittain hakkuut olivat puolustusvoimien esittämiä, mutta nähdäksemme suurimmaksi osaksi Metsähallituksen omista syistään suorittamia.

5) Huhtikuussa 2006 Kainuun maakunta -kuntayhtymän nähtäville asettamassa Kainuun maakuntakaavaehdotuksessa esitettiin uutta Vuosangan laajennusaluetta. Vuosanka esitettiin laajennettavaksi nyt noin 18 000 hehtaarin kokoiseksi. Muistutusten seurauksena asetti kuntayhtymä kaavaehdotuksen uudelleen nähtäville lokakuussa 2006 esittäen siinä hieman tarkistettua Vuosangan laajennusaluetta. Parhaillaan ympäristöministeriössä vahvistuskäsittelyssä olevassa Kainuun maakuntakaavassa on viimeisimmässä maakuntakaavaehdotuksessa esitettyjä laajennusalueita vastaavat alueet esitetty selvitysalueina. Loppuvuodesta 2007 on aloitettu Kainuun 1. vaihemaakuntakaavan valmistelu, jossa on tarkoitus tehdä alueidenkäyttöratkaisu koskien puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueita Kainuussa. Vaihekaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) luonnoksessa 18.4.2008 on esitetty sivulla 14 kolme ratkaisuvaihtoehtoa. Vuosangan osalta vaihtoehdot ovat:

0): "harjoitusalueen toiminta ja toiminnan laajuus säilyvät nykyisellään",

1): "ampuma- ja harjoitusalue laajenee nykyisestä", tai

2): "ampuma- ja harjoitustoiminta lakkaa".

6) Yhdistyksemme kanteli 11.12.2007 oikeuskanslerille Kainuun Prikaatin, Pohjoisen Maanpuolustusalueen Esikunnan (tämän jälkeen "Pmpae") ja Kainuun Prikaatin komentajan menettelystä näiden muun muassa laiminlyötyä ympäristöluvan hakemisen puolustusvoimien Vuosangan toimintaan useiden säädös- ja Vuosangan toimintamuutosten yhteydessä. Oikeuskanslerinvirasto ilmoitti 7.1.2008, Dnro 1300/1/07,  siirtäneensä kantelukirjoituksemme eduskunnan oikeusasiamiehelle.

7) Kainuun ympäristökeskus antoi 4.4.2008 yhdistyksemme vireillepanon johdosta päätöksen (KAI-2006-Y-209)4 (Liite 4, 423 KB pdf):

"puolustusvoimien ei tarvitse hakea Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen toiminnalle kokonaisuutena ympäristölupaa".

8) Samana päivänä 4.4.2008 se päätti myös (tämän jälkeen "YVA -päätös") (Liite 5, 127 KB pdf):

"ettei Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen laajennushankkeeseen sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä".

(Sen jälkeen kun Kainuun maakuntavaltuusto hyväksyi 7.5.2007 Kainuun maakuntakaavan ja siinä selvitysalueet, ei mielestämme enää ollut olemassa Vuosangan "laajennushanketta", jota koskien viranomainen olisi voinut antaa päätöksen. Oli vain Vuosangan ympäristön selvitysalue5. Viimeistään 29.2.2008 pidetyn Kainuun 1. vaihemaakuntakaavan ensimmäisen viranomaisneuvottelun jälkeen (jossa neuvottelussa velvoite vaihtoehtojen vertailemiseksi tuli viranomaisosapuolten tietoon) ei Vuosangan "laajennushanketta" olisi voinut olla YVA -päätöksessä tarkoitetussa mielessä olemassa, vaikka puolustusvoimat olisi sitä esittänyt. Oli vain hanke selvittää puolustusvoimien ampuma-alueratkaisu Kainuussa vertailemalla kolmea vaihtoehtoa.)

Ympäristökeskus perusteli YVA -päätöksessä kielteistä kantaansa YVA:n soveltumisesta tämän kantelun kohteena oleviin Vuosangan metsänhakkuisiin seuraavasti:

"Ympäristökeskus on metsähallitukselta saamansa selvityksen perusteella katsonut, etteivät Vuosangan ampuma-alueella vuoden 1999 jälkeen toteutetut hakkuu- ym. toimenpiteet luonteeltaan, laajuudeltaan ja ympäristövaikutuksiltaan ole olleet sellaisia, että niihin olisi pitänyt ao. ajankohtana voimassa olleen lainsäädännön perusteella soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä."

YVA -päätöksestä ei ilmene mikä Metsähallituksen antama selvitys on päätöksessä esitettynä perusteena ollut, mutta nähtävästi kyseessä on oheistettu Metsähallituksen 22.3.2007 antama selvitys (Liite 6, 284 KB pdf). Jäljempänä kirjoituksessa esitettävien tietojen perusteella havaitaan Metsähallituksen selvityksen olevan monin kohdin oleellisesti puutteellinen ja virheellisiä tietoja sisältävä.

9) Yhdistyksemme valitti 10.5.20086 Vaasan hallinto-oikeudelle edellä kohdassa 7) mainitusta Kainuun ympäristökeskuksen antamasta päätöksestä.

D. VUOSANGAN HAKKUUHANKE 1999-2002 (2003?)

Esitämme tässä luvussa perustelut näkemyksellemme Vuosangan ja sen maalialueen hakkuutoimenpiteiden ja maalialueen maankäyttömuodon muuttamisen lain tai velvollisuuksien vastaisuudesta. Haluamme todeta, ettei yhdistyksellämme ole samantasoisia resursseja asian selvittämiseen kuin on Vuosangassa toimivaltaisilla ympäristöviranomaisilla ja hankevastaavilla. On syytä olettaa, että kanteluamme puoltavia seikkoja on tässä kirjoituksessa jäänyt yhdistykseltämme esittämättä. Toivomme että se otetaan tarvittaessa huomioon esittämiemme perusteluiden riittävyyttä tai lisäselvitystarvetta arvioitaessa.


1. Hanke ja hankevastaavat

Hankekokonaisuus oli Vuosangan laajentaminen. Eräitä sen osahankkeita olivat maalialueen laajentaminen ja hakkuuhanke, jonka hankevastaava oli Metsähallitus. Hakkuuhankkeen yksi osahanke oli maalialueen laajennusalueen hakkuut (jotka ilmeisesti rajoittuivat jo käytössä olleen "vanhan" Vuosangan alueelle), toinen Vuosangan laajennusalueen hakkuut ja kolmas maalialueen laajennushakkuiden lisäksi toteutetut jo käytössä olleen "vanhan" Vuosangan alueen ja sen "vanhan" maalialueen hakkuut. Edelleen eräs Vuosangan ja maalialueen laajentamiseen liittynyt osahanke oli ampumatoiminnassa tapahtunut muutos.

Hankekokonaisuuden ja maalialueen laajentamishankkeen hankevastaava oli Kainuun Prikaati. Kainuun ympäristökeskus oli lähettänyt sille 24.6.1999 YVA -lausunnon, jonka mukaan YVA:a ei tarvinnut kokonaishankkeeseen eikä hakkuisiin soveltaa. Vuosangan ja sen maalialueen laajennuksen ja Metsähallituksen suorittamien hakkuiden toteutukset ja niistä aiheutuvat vaikutukset kuitenkin poikkesivat olennaisesti siitä, mitä Kainuun Prikaati oli ilmoittanut Kainuun ympäristökeskukselle YVA:n soveltuvuusharkintaa (tämän jälkeen "YVA -harkinta") varten 1996-1999, mikä jäljempänä osoitetaan.


2. Metsähallituksen toiminta hankevastaavana hakkuista päätettäessä

Metsähallituksen näkemys hakkuiden ajoituksesta ilmenee sen 22.3.2007 päivätystä selvityksestä Kainuun ympäristökeskukselle (Liite 6):

"Hakkuut on toteutettu vuosien 1999-2001 aikana."

Olettaen, että Liitteenä 2 oleva metsänkäyttöilmoitus on viimeinen Vuosangan ja sen maalialueen laajentamiseen liittyneessä hakkuuhankkeessa tehdyistä, ovat viimeiset hankkeen hakkuut voineet alkaa metsälain 14 §:n mukaan aikaisintaan 6.9.2002 ja ne on tullut aloittaa viimeistään 21.8.2004.

Metsähallitus esitti samassa selvityksessään myös:

"Hakkuut on toteutettu puolustusvoimien tarpeeseen ja toimeksiannosta."

Nähdäksemme Metsähallituksen väite voi pitää paikkansa vain osittain. Metsähallitus rajasi selvityksessään Vuosangan hakkuuhankkeensa maalialueen hakkuisiin, mikä oli sen toteuttaman kokonaishakkuuhankkeen yksi osahanke.

Hakkuiden toteuttaminen puolustusvoimien tarpeeseen ja toimeksiannosta koski vain rajoitettuja kohteita, joita Kainuun Prikaati oli ilmoittanut Kainuun ympäristökeskukselle YVA -harkinnan asiakirjoissa, mutta muuten hakkuutavoitteet asetti Metsähallitus, jopa puolustusvoimien tavoitteiden vastaisesti.

Kainuun Prikaatin 29.10.1998 päivätyssä muistiossa (eräs YVA -harkinnan asiakirja) (Liite 7, 492 KB pdf) on todettu:

"Kainuun Prikaatin tavoitteena laajennuksessa on, ettei maalialue olisi pelkästään paljaaksi hakattu aukea, vaan mahdollisimman monimuotoinen metsäalue."

" Metsähallituksen taloudellisessa intressissä on poistaa laajennusalueelta arvopuusto. Metsähallitus oli tilaisuudessa esittänyt vaihtoehdoksi poistaa maalialueelta myyntitasoinen puusto ja jättää pienpuusto alueelle."

Kainuun Prikaatin 15.12.1998 päivätyssä esityksessä (eräs YVA -harkinnan asiakirja) (Liite 8, 1274 KB pdf) on todettu:

"Puolustusvoimien harjoitusten kannalta olisi hyödyllistä jättää alueelle mahdollisimman paljon puustoa. Metsien talouskäytön kannalta arvopuusto kannattaisi kerätä niiltä alueilta, joissa se todennäköisesti vaurioituisi ja tuhoutuisi."

"Vaara-alueelle esitetään liitteessä 2 ilmeneviä tykistön tuliasemia. ... Raivattavalla alueella voidaan tehdä hakkuu tai raivata ampumasektori tykeittäin."

Edellä mainittua liitettä 2 ei yhdistyksemme ole saanut asiakirjapyynnöistään huolimatta. Se ei ilmeisesti ole kantelumme todisteena olennainen asiakirja, sillä nähtävästi sen tarkistettu versio on esitetty Liitteenä 17a (300 KB jpg). Kainuun ympäristökeskuksen yhdistyksellemme lähettämässä 13.6.2007 päivätyssä vastauksessa (Liite 9, 30 KB pdf), on todettu:

"Maalialueen laajennusalueella on kyseessä olevana aikana tehty mittavat kertaluonteiset avohakkuut tavoitteena varmaankin arvopuuston korjaaminen ennen niiden vaurioitumista sirpaleista".

Metsähallituksen ja Kainuun Prikaatin välisestä Vuosangan laajentamisneuvottelusta 8.6.1999 edellisen laatimassa muistiossa (Liite 10, 808 KB pdf) todettu tuloksen saavuttaminen neuvottelemalla vahvistaa edelleen Metsähallituksen olleen hakkuuhankkeessaan YVA -laissa tarkoitettu hankevastaava:

"Neuvottelun tuloksena syntynyt esitys puuston poistosta maalialueelta: ..."

Pmpae:n kokoonkutsuman niin sanotun Vuosangan yhteistyöryhmän 22.5.2007 pidetystä kokouksesta Pmpae:n laatimassa muistiossa on todettu:
 
"Jorma Härkönen [Hiisijärven kyläyhdistys] kysyi, mitä metsätoimenpiteitä Puolustusvoimat on Vuosangan alueella tilannut. Hiltunen [Metsähallituksen aluejohtaja, Kajaani] vastasi, että tilaukset ovat koskeneet maalialueen puuston käsittelyjä, ja maalialueen laajentamisen yhteydessä on toteutettu hakkuita PV:n tilauksesta. Maj Raunio [Pmpae] täsmensi, että tykistön maalialueet mitataan metrin tarkkuudella, jonka jälkeen hakkuut tilataan MH:lta."

Mielestämme Metsähallituksen edustajan antamasta vastauksesta ei käynyt selvästi ilmi, etteivät puolustusvoimien tilaamatkaan hakkuut olleet rajoittuneet maalialueelle eikä ettei kaikkia toteutettuja hakkuita ollut puolustusvoimat tilannut.

Edellä on osoitettu, että Metsähallitus hakkasi mitä puolustusvoimat sille esitti ja että sen lisäksi se suoritti hakkuita muista syistä. Metsähallitus muun muassa halusi korjata arvopuuston talteen alueilta, joilla puusto oli sen käsityksen mukaan vaarassa ajan mittaan tuhoutua tai pahoin vaurioitua ampumatoiminnan vaikutuksesta. On oletettavaa, että Metsähallitus on laatinut ainakin sisäisiä asiakirjoja, joista sen arvioima sellaisten alueiden pinta-ala selviäisi. Kyseisen pinta-alan, pyydettyjen hakkuiden pinta-alan ja muiden Metsähallituksen tietoon tulleiden puuston pysyvästi poiston alueiden kokonaispinta-ala oli vähimmäispinta-ala, jota Metsähallituksen olisi tullut käyttää perusteenaan arvioidessaan hankevastaavana YVA -asetuksen 268/1999 6 §:n kohdan 2e soveltumista hakkuuhankkeeseen. Asiakirjoista selviäisi, oliko Metsähallituksen mielestä puuston poisto pysyvästi tuleva toteutumaan vain 23 x 3 hehtaarin suuruisella tykistön maalien kokonaisalueella ja muutamissa pienissä kohteissa, kuten se, Kainuun Prikaatin ohella, ehkä jopa ohjaili ympäristöviranomaisia arvioimaan jättämällä näille ilmoittamatta tiedossaan olleita olennaisia seikkoja. Asiakirjat osoittaisivat myös kuinka Metsähallitus tarkasteli hankevastaavana YVA -asetuksen 268/1999 7 §:ssä tarkoitetusti sekä kokonais- että hakkuuhanketta (ottaen huomioon muun muassa jäljempänä kohdassa 5.1.3 esitetyt vaikutukset) koskien erityisesti:

1) hankkeen ominaisuuksia, kuten
a) hankkeen koko;
b) yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa; ...
e) pilaantuminen ja muut haitat;
f) onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat;
2) hankkeen sijaintia, kuten ...
c) luonnon sietokyky, ottaen erityisesti huomioon
― luonnon- ja maisemansuojelualueet,
― lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet, ...
3) vaikutusten luonnetta, kuten ...
c) vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus;
d) vaikutuksen todennäköisyys;
e) vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

YVA:n soveltuminen hakkuuhankkeeseen ja Metsähallituksen tieto siitä kävisivät todennäköisesti ilmi jo yksin mainitunlaisista Metsähallituksen asiakirjoista.


3. Vuosangan johtosääntö

Pohjoisen Maanpuolustusalueen komentaja, Kenraaliluutnantti Olavi Jäppilä vahvisti 9.10.2000 tämän kantelun kannalta ilmeisen merkityksellisen puolustusvoimien Vuosangan johtosäännön, jonka oli määräyksenä 22.9.2000 antanut Kainuun Prikaatin komentaja, Everstiluutnantti Paavo Kiljunen (tämän jälkeen "Johtosääntö 2000"). Vuosangan johtosäännöissä on määrätty kuinka puolustusvoimien on tullut ja tulee Vuosangassa toimia kuin myös mitä se siellä erityisesti ei ole saanut eikä saa tehdä. Johtosäännön 2000 kohdassa 3.1.2., Maalialue, oli määrätty:

"Kaikkien alueella suoritettavien ammuntojen maalien on sijaittava maalialueella siten, ettei edes sirpaleiden vaikutusalue ulotu maalialueen ulkopuolelle."

"Maalialuetta reunustavan tiestön ( Sutisentie, Hietaperäntie, Tulikankaantie ja Kivikankaantie) varteen on jätetty n 50 metrin levyinen suojavyöhyke, jota ei lueta maalialueeksi."

"Maalialuetta laajennettaessa on alueella todettu olevan alueita, joissa on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontokohteita. Nämä tärkeitä luontoarvoja sisältävät kohteet on jätetty hakkaamatta. ... Ammuntoja ja toimintaa suunniteltaessa on huomioitava ettei ko alueelle saa sijoittaa maaleja tai maalipisteitä ja ettei muulla toiminnalla vaurioiteta ko alueita (ajoneuvot, kaivautuminen). Luontokohteiden sijainti on esitetty liitteellä 3.1."

(Jäljempänä tulee nähdäksemme osoitetuksi, että puolustusvoimat on rikkonut Vuosangassa kurittomasti, räikeästi, jatkuvasti ja toistuvasti kaikkia kolmea yllä esitettyä määräystä.)

On kohtuullista olettaa, että Metsähallitus oli riittävästi perehtynyt Johtosääntöön 2000. On selvää, että Metsähallitus oli jo aikaisemmin todennut iskemien, sirpaleiden ja muun toiminnan aheuttaneen maalien ulkopuolisia puustovahinkoja ja muita kielteisiä ympäristövaikutuksia Vuosangassa ja muualla puolustusvoimien käyttämillä alueilla, joten asia ei voinut olla sille uusi. Tässä kantelussa esitetyn perusteella on mielestämme selvää, että Metsähallitus tiesi viimeistään hakkuidensa kuluessa Vuosangassa rikottavan yllä esitettyjä Johtosäännön 2000 määräyksiä. Metsähallitus menetteli virheellisesti jättäessään YVA -laissa tarkoitettuna hankevastaavana tämän YVA:n soveltumisen kannalta merkityksellisen asian huomioon ottamatta Vuosangan hakkuuhankkeessaan.

Voimassa olevalla 1.7.2007 vahvistetulla johtosäännöllä (tämän jälkeen "Johtosääntö 2007") on kumottu Johtosääntö 2000.


4. Vuosangan suojelualueet

Ympäristöministeriön YVA -kannanotossa 15.6.1999 on todettu muun muassa:

" Harjoitusalueen sisällä olevat suojelualueet säilyvät luonnontilassa. Niille ei kohdisteta mitään toimintoja."

"Lampia ja puroja ei käytetä maalialueina."

"ministeriö pitää tarpeellisena, että Metsähallituksen suunnittelema luontoinventointi toteutetaan alue-ekologisen suunnittelun sekä edelleen metsänhoito- ja hakkuusuunnitelmien pohjaksi"

Kainuun Prikaatin esityksessä 15.12.1998 (Liite 8),  on todettu:

"Puolustusvoimat ei itse kohdista mitään toimintoja harjoitusalueiden sisällä oleville suojelualueille"

Ympäristöön vaikuttaminen Vuosangassa on poikennut jyrkästi ympäristöministeriön velvoitteissa asetetusta ja Kainuun Prikaatin sitoumuksessa luvatusta (Kuvat 1-13, 15, 21, 23-29 ja 31 vieressä ja muut asiaa koskevat tiedot jäljempänä). Useimpien vieressä olevien valokuvien kohteiden sijainnit on esitetty Liitteessä 13 (707 KB jpg) ja Liitteessä 16 (465 KB jpg) valokuvien numerointia käyttäen. (Kuvaa klikkaamalla pääset isoon kuvaan.)

Metsähallitus menetteli virheellisesti jättäessään YVA -laissa tarkoitettuna hankevastaavana nämä YVA:n soveltumisen kannalta merkitykselliset asiat huomioon ottamatta Vuosangan hakkuuhankkeessaan.

Vuosangan Natura 2000 -alueiden tilannetta ei ole selvitetty tätä kirjoitusta varten.


5. Puuston poisto pysyvästi maalien ja tuliasemien alueilla ja niiden ympäristöissä

Kainuun ympäristökeskuksen vastauksessa (Liite 9) on todettu hakkuupinta-aloista:

"Metsähallitus ilmoittaa, että avohakkuualojen koko on vaihdellut muutamasta hehtaarista n. 65 hehtaariin. Metsänkäyttöilmoituksen mukainen hakkuupinta-ala on n. 1250 ha."

Jää epäselväksi ovatko luvussa n. 1250 ha mukana Vuosangan hakkuiden muutkin kuin maalialueen hakkuualueet. Vuosina 1999-2002 Vuosangassa ja ilmeisesti vain hieman aikaisemmin Vuosangan "vanhalla" maalialueella suoritettujen hakkuiden yhteispinta-ala on nähdäksemme joka tapauksessa suuruusluokaltaan vähintään noin 1 500 hehtaaria.  Metsähallituksen 22.2.2007 tulostama  maalialueen sisältävä kehitysluokkakartta on Liitteenä 11 (448 KB pdf). Valitettavasti koko Vuosangan tilanne ei siitä näy. Likosen(lammen) ympäristö  "vanhalla" maalialueella on esitetty kartassa aukeana. Aluetta ei ollut esitetty 1999-2002 hakkuuhankkeen toteuttamiskartassa (Liite 10a, 403 KB pdf) hakattavaksi, joten se oli ilmeisesti hakattu jo ennen hakkuuhanketta. Alueet ovat maaleja ja ovat edelleen aukeita (Kuva 30).

Metsähallituksen oli lupa aiheuttaa hakkuuhankkeellaan enintään niitä ympäristövaikutuksia, joihin YVA -lausunto perustui. Metsähallituksen olisi tullut pidättyä hakkuuhankkeensa toteuttamisesta ja sen sijaan huolehtia, että YVA:n soveltuminen selvitetään uudelleen, jos se aikoi toimia toisin.

Mielestämme  YVA -asetuksen 268/1999 6 §:n hankeluettelon 2e kohta soveltui Vuosangan maalialueen hakkuuhankkeeseen kokonaisuutena. Metsähallitus hakkasi suurimman osan maalialueen puustosta vuoden 1999 lopulta lähtien ilman uuden puuston aikaansaamista, eli ilman metsälaissa tarkoitettua istuttamista, kylvöä tai siemenpuiden jättämistä. Tuloksena oli aukea, jonka luontoa muutettiin pysyväisluonteisesti poistamalla puusto pysyvästi. Nähdäksemme vain hakkuuaukkojen reunoilla saatettiin perustellusti odottaa luontaista "puustoksi" uudistumista tapahtuvan merkittävässä määrin kohtuullisessa ajassa. (Olisi tarpeen tietää mitä YVA -asetuksessa on tarkoitettu puuston poistolla pysyvästi. Ikuista puuston poistoa siinä tuskin tarkoitetaan.)

Erityisen pysyviä olivat metsäluonnon muuttaminen pysyväisluonteisesti ja puuston poisto  tuliasemien ja maalialueen maalien alueilla ja niiden ympäristöissä. Jäljempänä keskitymme tarkastelemaan tätä kysymystä.

Metsähallitus osallistui 1999 YVA -harkinnan neuvotteluihin Kainuun Prikaatin ja Kainuun ympäristökeskuksen kanssa ja sai muutenkin tiedoksi asiassa tehtyjä esityksiä7. Se tiesi hakkuuhanketta aloittaessaan, että YVA -harkinta oli tehty ja YVA -lausunto annettu. On kohtuullista olettaa sen perehtyneen riittävästi YVA -lausuntoon sekä sen perusteisiin ja perusteluihin, jotta se pystyi selvilläolovelvollisena vertaamaan niissä esitettyjä asioita hankkeensa toteutukseen ja siitä aiheutuviin vaikutuksiin.

Metsähallituksella oli YVA:n soveltumista hakkuuhankkeeseen arvioidessaan käytettävissään YVA -lausunnon lisäksi YVA -harkinnan asiakirjat, YVA -harkintaan perehtyneisyytensä, vastaavien toimenpiteidensä aiheuttamien ympäristövaikutusten erityisasiantuntemuksensa, kokemuksensa puolustusvoimien toiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista ja YVA:n soveltamiseen kuuluva varovaisuusperiaate. Metsähallituksen on mielestämme täytynyt ymmärtää jo ennen hakkuisiin ryhtymistään, että sen suunnittelemien hakkuiden aiheuttamat vaikutukset yhdessä muiden synergisten ja kumulatiivisten vaikutusten kanssa tulisivat merkitsemään metsäluonnon pysyväisluonteista muuttamista ja puuston poistoa pysyvästi yli 200 hehtaarin alueelta. Asianosaisista ainakin sen ja puolustusvoimien voidaan katsoa olleen siinä asemassa, että ne tunsivat yhtäältä odotettavissa olleiden ja toisaalta Kainuun ympäristökeskukselle ilmoitettujen ja tämän ilmoitettujen lähtötietojen perusteella arvioimien vaikutusten välisen ristiriidan ja tiesivät sen merkityksen.


5.1. Maalien pinta-ala

Tykistön ja muiden raskaiden aseiden maali on ilmeisesti alue, johon iskemät kohdistetaan. Johtosäännössä 2007 on vahvistettu tykistön maalit soikeina alueina (Liite 12, 1486 KB pdf: Vuosangan 1.7.2007 vahvistetun johtosäännön karttaliite (tykistön maalit), Pmpae:n selvityksen GD4583 27.7.2007 liite 1). Täytyy olla selvää, että Johtosääntöä 2000 vahvistettaessa olivat silloin käytetyt tai suunnitellut tykistön maalit enintään samat 23 maalia, jotka oli YVA -kannanotossa todettu. Myös on selvää, että Johtosäännön 2000 voimassa ollessa olivat tykistön maalit enintään samat, jotka on vahvistettu Johtosäännössä 2007. Koska YVA -lausunnon jälkeen ei ole uutta lausuntoa pyydetty eikä YVA:a tehty, ei pitäisi olla mahdollista, että YVA -kannanotossa todettujen maalien ulkopuolisia alueita olisi myöhemmin käytetty tarkoituksella maaleina.

Johtosäännössä 2007 on vahvistettu 5 tykistön maalia. Saattaa olla, että siinä esitettyjen tykistön maalien sisälle oli määritelty erillisiä pienempiä iskemäalueita, eli varsinaisia maaleja, kuten jäljempänä päädytään arvioimaan. (Puolustusvoimat on käyttänyt tässä yhteydessä "maali" -sanaa mielestämme epäselvästi.) (Kainuun maakuntakaavaehdotuksessa esitetyssä puolustusvoimien vuonna 2006 laatimassa melualuekartassa (691 KB pdf) on tykistön viidestä maalista esitetty vain kaksi ja nekin merkittävästi eri sijainneissa kuin Liitteessä 12.)
(Voimassaolevaa Vuosangan johtosääntöä ei ole netissä yleisön nähtävillä, mitä pidämme puutteena. Vuosangan toiminnassa  tulee huolehtia myös paikallisten asukkaiden turvallisuudesta, ei vain sotilaiden. Yleinen johtosäännön tunteminen parantaisi turvallisuutta. Esimerkiksi mahdollisten räjähtämättömien ammusten esiintymisalueiden tulisi olla yleisessä tiedossa. Netissä on nähtävillä yksi Vuosangan johtosäännön kartta, mutta raskaiden aseiden maaleja, tai muitakaan maaleja, ei siinä ole esitetty.)

Kainuun ympäristökeskuksen kannanottopyynnössä ympäristöministeriölle 4.11.1998, "Kainuun Prikaatin Vuosangan kovapanosampuma-alueen laajennus; YVA-menettelyn tarve", on todettu:

"Raskaiden aseiden tulivaikutus kohdistetaan hyvin suppeille alueille jo yksinomaan turvallisuussyistä."

Mainittuun pyyntöön vastauksena annetussa YVA -kannanotossa on todettu:

- "maalialueen 23 erillistä kolmen hehtaarin maalia kattavat yhteensä noin 70 hehtaarin laajuiset alueet",
- "räjäytysalueen pinta-ala tulee olemaan noin kaksi hehtaaria",
-  maalialueella "kaivautumiseen käytetään maata yhteensä runsaan kolmen hehtaarin alalla" ja että
- "uusia teitä ja maastouria rakennetaan eri puolille noin 4,5 kilometriä".

Kainuun Prikaatin esityksessä 15.12.1999 (Liite 8) on lisäksi todettu:

"Linnoitustöiden vaikutusala olisi alle 2 ha. Varsinaiset tykistön linnoittautumisharjoitukset toteutetaan vanhalla maalialueella."

On ilmeistä, että linnoitustyöt ja linnoittautumisharjoitusalue ovat edellyttäneet puuston poistamista pysyvästi. Poistoalueen pinta-alaa ei ole tässä arvioitu. Linnoitustöiden vaikutusala Vuosangan laajennusalueella jätettiin YVA -kannanotossa puuston pysyvästi poiston alueena huomioon ottamatta. Näyttää, että "vanhalla maalialueella" oleva linnoittautumisharjoitusalue saattoi olla sitä merkittävästi laajempi. Kainuun Prikaatissa näytetään ajatellun virheellisesti, ettei sitä tarvinnut YVA:n soveltuvuutta harkittaessa ottaa huomioon.

Selvästikin  mainituista neljästä Kainuun Prikaatin ympäristöviranomaisille ilmoittamasta tiedosta on YVA -kannanotossa päädytty arvioon, ettei YVA-asetuksessa tarkoitettu 200 hehtaarin pinta-ala hankkeessa ylity. Kyseisistä tiedoista voidaan päätyä kokonaispinta-alaan noin 70 ha + 2 ha + 3 ha + (noin 10m x 4,5 km = noin 4,5 ha) = noin 85 hehtaaria.

Ei ole mahdollista perustellusti katsoa, että puuston poisto pysyvästi rajoittuisi maalien eli iskemäalueiden sisään, eli että iskemäalueen reunalle osuvista iskemistä välittömästi ulospäin puusto säilyisi tai uudistuisi. Yleisen elämänkokemuksenkin perusteella on ymmärrettävissä, että asevaikutuksen vuoksi puusto tulisi poistumaan pysyvästi myös joltain vyöhykkeeltä maalien ulkopuolelta. Jäljempänä on todettu kunkin maalin kooksi ilmoitetun 100x300 metriä. Kaikkien 23 maalin puuston pysyvästi poiston yhteisalueeksi 69 hehtaarin sijasta saadaan noin 725 hehtaaria, jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että maaleja ympäröivät tuhovyöhykkeet eivät peitä toisiaan, ne soveltuvat puuston kasvulle ja tuhovyöhykkeiden leveys on 200 metriä, mikä saattaa olla ainakin raskaimpien aseiden kyseessä ollen varovainen arvio.

Vuosangassa ammutaan vuoden 2007 toimintatasolla 4509 tykistön, raskaan kranaatinheittimistön tai raketinheittimistön laukausta vuosittain8. Vuosangan olosuhteissa tarvitaan nähdäksemme vähintään 40 vuotta uuden "puustoksi" määriteltävissä olevan metsän kasvamiseen poistetun tilalle, etenkin kun maalialueella ei metsänuudistamistoimia tehdä. Keskimäärin yli kuusi raskasta kranaattia lähettää sirpaleensa kutakin 23 maalia 200 metrin etäisyydellä ympäröivän kehän jokaiselle metrille vuoden 2007 toimintatasolla 40 vuodessa. Kevyempien aseiden kuten kevyiden kranaatinheittimien ja sinkojen vaikutus tulee siihen päälle. Itse 100x300 metrin kokoisten maalien rajalle riittää raskaimpien aseiden kranaatteja samassa ajassa yksi kappale jokaista rajan noin kymmentä senttimetriä kohti. Olisi toiveajattelua, jos uskottaisiin, ettei 100x300 metrin laajuisten maalien rajojen ulkopuolella tapahtuisi puuston poistoa pysyvästi, vaikka jokainen aikajakson noin 180 000 kranaatista osuisi tarkoitettuun maaliinsa.

Jo alle 60 metrin levyinen tuhovyöhyke johtaisi 200 hehtaarin pinta-alan ylittymiseen pelkästään mainitut 23 maalia huomioiden. Laskelmassa ei ole vielä otettu huomioon harhalaukausten,  metsäpalojen eikä muiden tuhojen vaikutusta laskelmassa käytetyn tuhovyöhykkeen ulkopuolella. Sirpalevaaran kohteeksi joutumassa olleen arvopuuston talteen ottanut Metsähallitus epäilemättä tiesi tuhovyöhykkeen muodostumisesta. Tuhovyöhykkeen muodostumista ja arviotaan tuhovyöhykkeen pinta-alasta eivät hankevastaavat ilmoittaneet YVA -harkintaa varten. Metsähallitus menetteli virheellisesti jättäessään YVA -laissa tarkoitettuna hankevastaavana tämän YVA:n soveltumisen kannalta olennaisen asian huomioon ottamatta Vuosangan hakkuuhankkeessaan.

Osoitamme seuraavassa maalikohtaisessa tarkastelussa, ettei edes YVA -harkintaa varten ilmoitettu maalien yhteispinta-alatieto 69 hehtaaria ole voinut perustua hankevastaavien käytettävissä olleeseen parhaaseen tietoon eikä varsinkaan varovaisuuteen sen arvioinnissa, vaan on ollut olennaisesti harhaanjohtava.

On mahdotonta päätellä luotettavasti, mitkä maastossa nähtävät iskemäjäljet ovat peräisin nimenomaan tykistön kranaateista, koska tykistön maaleihin on ammuttu myös muilla raskailla aseilla. Iskemäalueet levittäytyvät kaikissa viidessä tykistön maalissa pitkälle Johtosäännössä 2007 vahvistettujen maalien ulkopuolelle iskemien määrän vain vähentyessä iskemäalueiden reunoilla niitä lähestyttäessä. Rohkenemme arvioida, että ainakin kaikkein laajimmat, ja soilla helpoimmin havaittavat, noin 4-5 metriä halkaisijaltaan olevat iskemäkraaterit (esim. Kuva 2) ovat tykistöammuntojen aiheuttamia. Osa niistä on selvästi tarkoituksella kohdistettu Johtosäännössä 2007 vahvistettujen tykistön maalien ulkopuolelle (esim. Kuva 6,  Kuva 20 ja Kuva 21, kaikki samasta kohteesta). Se olisi ollut ainakin tykistön ampumana uskoaksemme jo Johtosäännön 2000 vastainen teko. Soille ja vesistöihin ampuminen oli sitä varmasti. YVA -asetuksen soveltumisen kannalta ei kuitenkaan voinut ollut merkitystä sillä, mikä ase tulisi poistamaan puuston pysyvästi.

Kainuun Prikaatin esityksessä 15.12.1999 (Liite 8) on todettu:

"Vakioammuntojen tulisuunnitelma raskaille aseille on esitetty liitteessä 4. Maalien kokona käytetään 100 x300 metrin aluetta (patteriston isku). Osa harjoitusten maaleista sijoittuu nykyiselle maalialueelle. Yhteensä suunnitelmassa on 23 maalia, joiden pinta-ala on yhteensä 69 ha. Räjäytysalueeksi tarvitaan alle 2 ha:n alue. Suunnitelma osoittaa mille alueille asevaikutus keskittyy. Maalien täsmälliset paikat ja määrät selviävät lopullisessa suunnittelussa, jossa voidaan ottaa huomioon Metsähallituksen hakkuut ja mikroekologisen selvityksen tulokset."

"Sellaisilla maalialueen osilla, joihin kohdistuu välitön raskaiden aseiden vaikutus, puusto tuhoutuu ajan mittaan, pieniä kuloja syttyy ..."

Kainuun Prikaatin esitys oli Metsähallitukselle osoitettu ja Kainuun ympäristökeskukselle YVA -harkintaa varten tiedoksi lähetetty. Yhdistyksemme ei ole saanut asiakirjapyynnöistään huolimatta mainittua esityksen liitettä 4, vakioammuntojen tulisuunnitelmaa raskaille aseille. Ilmeisesti se olisi ollut tämän kirjoituksen laatimista varten erittäin tarpeellinen asiakirja, vaikkakaan ei todisteena välttämätön muun näytön ansiosta. Siitä ilmenisi mitä ja miten Kainuun Prikaati esitti Metsähallitukselle hakattavien maalien alueiksi ja sijainneiksi. Siitä ilmenisi myös olivatko kaikki YVA -kannanotossa mainitut 23  maalia tykistön maaleja, niinkuin näyttäisi, ja selviäisi kuinka esitetyt tykistön maalit vastasivat myöhemmin toteutettua maalien sijoittelua sekä Johtosääntöjä 2000 ja 2007.

Jos kaikki 23 maalia olivat tykistön maaleja ja ne sijaitsivat Johtosäännössä 2007 vahvistettujen tykistön maalien sisällä, niinkuin on oletettava, jätti Kainuun Prikaati ilmoittamatta YVA -harkintaan lukuisia muualla Vuosangassa käyttöön otettuja uusia raskaiden aseiden maaleja. Sellaisissa maaleissa aiheutettuja vaikutuksia esitellään jäljempänä tykistön maalien tarkastelun yhteydessä. Edellä on osoitettu, että Metsähallitus oli perillä YVA -harkintaan ilmoitetuista alueista, joita oli tarkoitus käyttää maaleina. On oletettava, että sillä oli tieto myös maaleiksi hakattavista ilmoittamattomista alueista. Näin siksi, että 1) Maalien alueet priorisoitiin vuosia kestävän hakkuuhankkeen kiireellisimpinä hakattaviksi, 2) YVA -asiakirjojen mukaan Metsähallituksella oli tavoite kerätä iskemien seurauksena muutoin vaurioituva arvopuusto talteen ja 3) Metsähallitus oli perillä odotettavissa olevista puustotuhoista. Metsähallitus jätti virheellisesti huomioon ottamatta, että hakattavien ja toteutettavien maalien ja jo toteutettujen (kumulatiivisuus) maalien pinta-alat, muodot, sijainnit, ehkä lukumääräkin, ja maalien käytöstä aiheutuvat vaikutukset poikkesivat merkittävästi YVA -harkintaan ilmoitetuista tiedoista.

On täytynyt olla Metsähallituksen ennakoitavissa ja on ollut Vuosangassa hakkuuhankkeen kuluessa sen todettavissa, että puuston poisto pysyvästi ei tulisi rajoittumaan ilmoitettujen maalien alueelle, vaikka maalien ilmoitustiedot olisivatkin pitäneet paikkansa. Metsähallitus jätti senkin seikan virheellisesti huomioon ottamatta.

5.1.1. Maali 1 (n. 50 ha)

Lauttajärven pohjoisrannalla on yksi viidestä kenttätykistön maalista (Maali 1).  Sen pinta-ala on Johtosäännön 2007 kartalta (Liite 12, 1486 KB pdf) arvioituna noin 50 hehtaaria. Käyttöön saamamme kartan tarkkuus on vaatimaton, mistä aiheutuu jonkin verran epätarkkuutta arvioitaessa tykistön maalien sijainteja. Vesistöt näkyvät kartasta heikosti ja monet maalialueella olevat ja jopa maalien alle osittain jäävät vesistöt on siinä jätetty esittämättä. Muiden neljän tykistön maalin pinta-aloiksi voidaan Liitteen 12 kartasta arvioida noin 30 ha (Maali 2), 25 ha (Maali 3), 60 ha (Maali 4) ja 100 ha (Maali 5). Maalialueella on niiden lisäksi runsaasti muita maaleja.

Kuva 14 esittää Maalin 1 seutua. Kuvan maiseman halkaisee sen alareunassa näkyvän Lauttajärven rantaan johtava tie. Sen länsipuolelle on rajattu punaisella viivalla GPS -kartoitettu palanut alue, jonka pinta-ala on noin 20 hehtaaria. Tien vastakkaisella itäpuolella on tiessä kiinni yli 10 hehtaarin laajuinen metsäpaloalue ja vielä kolmas pieni, noin yhden hehtaarin laajuinen kuloalue on myös itäpuolella lähellä Lauttajärven rantaa (Liite 13, 707 KB jpg). Punaisella viivalla sijaitsevat punaiset pienet ympyrät osoittavat satunnaisesti rekisteröityjä GPS -reitillä sijainneita raskaiden aseiden iskemiä. Kuvassa 31 nähtävä lähde on tien varressa kuvan yläosassa. Iskemien ja sirpaleiden aiheuttama maalin ulkopuolinen tuhovyöhyke on jo tähän mennessä levittäytynyt pohjoista kohti sen tasalle saakka.

Paloalue yltää useita satoja metrejä Johtosäännössä 2007 vahvistetun maalin pohjoispuolelle. On mielestämme täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että paloalue olisi levinnyt vieläkin laajemmalle alueelle, jos alueen puustoa ei olisi aikaisemmin hakattu, tai jos sinne olisi päässyt kehittymään paloherkkä, muttei vielä "puuston" määritelmän vähimmäisvaatimukset täyttävä kasvillisuus. Avohakkuualue nähdään vuodelta 2001 olevasta ilmakuvasta 1.

Lauttajärven ja avohakatun alueen väliin jätetyn puustovyöhykkeen kautta rantaviivaan saakka yltää iskemä- ja paloalue (Kuva 15). Iskemäalue ja sirpaleiden pirstoman puuston tuhoalue ulottuvat Maalin 1 ympäristössä huomattavasti paloaluetta pohjoisemmaksi ja lännemmäksi. Sinne on maastossa havaittavien jälkien (iskemien ja kranaattien/rakettien sirpaleiden) perusteella selvästi kohdistettu voimakasta raskaiden aseiden tulta. Esimerkiksi palaneen alueen pohjoispuolella on metsä paikoitellen jo suurimmaksi osaksi tuhoutunut sirpalevaikutuksen vuoksi (Kuva 16). On todennäköistä, että sirpalevaikutuksen alue laajenee ajan mittaan, kun  lähimpänä iskemiä oleva sirpaleiden lentoa vaimentava puustovyöhyke kuolee ja sirpaleet pääsevät vapaammin pidemmälle. Sen ohella laho-, hyönteis- ja muut tuhot saattavat ilmetä vasta pitkänkin ajan kuluttua vaurioiden syntymisestä.

Ilmakuva 2 esittää osasuurennosta edellä mainitusta ilmakuvasta 1 ja se esittää myös Kuvassa 17 nähtävää maalin aluetta. Kuvassa 17 oleva kukkula näkyy  ilmakuvan keskellä lähellä tietä pienen puuryhmän luoteispuolella. Nähdään, että alue oli avohakattu ilmavalokuvan ottamiseen (2001) mennessä, mutta jäljelle oli jätetty  muutamia pieniä puuryhmiä ja yksittäisiä puita. Ilmavalokuvan ottamisen aikaan ei alue selvästikään ollut vielä palanut. Yksittäispuut näyttäisivät olleen suunnilleen siemenpuutiheydessä. Kuvasta 17 ja Kuvasta 19 on nähtävissä, että käytännöllisesti katsoen kaikki jätetyt puut olivat kesään 2008 tultaessa täysin tuhoutuneet.

Jos jätettyjen puiden oli tarkoitus toimia siemenpuina ja jos siementäminen ja taimettuminen olisivatkin onnistuneet, on puuston uusiutuminen tyrehtynyt (Kuva 18). Voidaan myös nähdä, että alueelle kehittyy ajan mittaan paikoitellen vesakkoa. Jotta siitä voisi uudistua puusto, täytyisi uuden puuston ilmeisesti olla merkittävästi paremmin ammuntaa, sirpaleita, kuloja ja muita vaikutuksia kestävää kuin oli hakkuissa jätetty ja pian tuhoutunut puusto. On selvästi todennäköisempää, että vesakon tai taimikon tuhoalttius kasvaa jyrkästi sitä mukaa kun se kasvaa ja aluskasvillisuus uusiutuu. Puuston poisto jää näin ollen pysyväksi.

Kun arvioidaan Maalin 1 paloalueiden merkitystä puuston pysyvästi poiston kannalta, on alueeseen sisällytettävä mielestämme myös paloalueiden haarakkeiden väliset alueet ja toistaiseksi palamaton kapea tievyöhyke. Samoin ainakin paloherkimpiä tähän mennessä palaneen alueen  ulkopuolisia alueita on ilmeisessä vaarassa palaa lähimpien kymmenien vuosien kuluessa. Jotta niitä ei tarvitsisi lukea mukaan puuston pysyvästi poiston alueeseen, täytyisi olla riittävä varmuus, etteivät ne saatakaan9 toistuvasti palaa. Vuosangan YVA -harkinnassa ei sellaista varmuutta ole nähdäksemme voinut yhdelläkään osapuolella olla. Päinvastoin, on sangen mahdollista, että kun palamiskelpoista kasvillisuutta riittävästi uudelleen kehittyy, palaminen toistuu ennenkuin alueelle ehtii kasvamaan uusi puusto (=metsä).

Liitteessä 13 (707 KB jpg) on esitetty Maalit 1, 2 ja 3 ympäristöineen ja tämän kirjoituksen kannalta merkityksellisine kohteineen nähdäksemme riittävällä tarkkuudella. Liitteessä 13 ja Maalien 4, 5 ja "6" seutuja esittävässä Liitteessä 16 (465 KB jpg) on esitetty joukko maastossa havainnoituja iskemiä ja iskemäalueita. Iskemien ja muiden kohteiden numerointi viittaa kirjoituksen kuvanumeroihin.

Kokoavasti voidaan todeta, että:
  • Maali 1 on Johtosäännön 2007 mukaan noin 50 hehtaarin laajuinen eli noin 15 kertaa laajempi kuin YVA -kannanotossa oli kunkin maalin pinta-alaksi todettu,
  • maalina käytetyn alueen sijainti ja muoto poikkeavat merkittävästi Johtosäännössä 2007 vahvistetusta ja siten todennäköisesti myös YVA -harkintaan ilmoitetusta,
  • puuston pysyvästi poiston alue on merkittävästi laajempi kuin maalina käytetty alue ja että
  • käytetty maali ympäristöineen on palanut tai puusto muuten tuhoutunut noin 40-50 hehtaarin laajuiseksi katsottavalta alueelta jo ainakin yhden kerran maalin tähänastisten alle kymmenen käyttövuoden kuluessa eli palaneen tai muuten tuhoutuneen tai tuhoutumassa olevan alueen pinta-ala on myös noin 15 kertaa laajempi kuin YVA -kannanotossa oli kunkin maalin pinta-alaksi todettu.
Maalin 1 tapauksessa on puuston poiston katsottava toteutuneen ja vielä toteutuvan hakkuiden ja synergisten vaikutusten aiheuttamana pysyvästi vähintään noin 50 hehtaarin alueella.

5.1.2. Maali 2 (n. 30 ha)

Maali 2 ympäristöineen on esitetty Liitteessä 13 (707 KB jpg). Kuva 1, Kuva 2  ja Kuva 4 esittävät Maalin 2 sisään jätettyjen Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa10 Metsähallituksen suojelemien vanhan metsän alueiden itäosien tuhoja. Ne ja muut seudun suojellut luontokohteet on esitetty selvästi Johtosäännön 2000 liitteessä "luontokohteet" (Liite 18, 215 KB jpg). Kyseiset vanhat metsät ovat rippeitä 1037 hehtaarin laajuisesta Natura 2000 -ohjelmaan ehdolla olleesta Lauttajärven alueesta, jonka suojeluvaraus oli rauennut 1996-1999 YVA -harkinnan kuluessa. Mainitussa alue-ekologisessa suunnitelmassa on todettu sivulla 21:

“Eri tavoitteiden vuoksi kaikkia luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita ei säästetty, vaan käyttörajoitusten ulkopuolelle jääneiden kuvioiden luontoarvot huomioitiin leimikkosuunnittelun yhteydessä Metsätalouden ympäristöoppaan ohjeiden mukaisesti”.

Kainuun ympäristökeskuksen vastauksessa 13.6.2007 (Liite 9) on asiasta todettu:

"Metsähallitus ilmoittaa edelleen, että alueen arvokkaat luontokohteet on kartoitettu (luontoinventointi) ja sisällytetty Kellon alue-ekologiseen suunnitelmaan. Hakkuusuunnitelmissa nämä kohteet on otettu huomioon."

Metsähallituksen ilmoitus ympäristökeskukselle on ollut puutteellinen ja mielestämme tarkoitushakuinen. Mitä mieltä oli esittää vain, että alueet oli aikoinaan otettu hakkuusuunnitelmissa huomioon? Hakkuuhankkeen hankevastaavana olisi Metsähallituksen mielestämme tullut sen sijaan esittää kuinka sen suojelemien alueiden suojelu oli epäonnistunut sekä antaa arvionsa vielä mahdollisesti aiheutuvista tuhovaikutuksista. Alueiden suojeleminen oli YVA -kannanotossa asetettu ehto sille, ettei YVA soveltunut.

Lauttajärven eteläpuolinen rantavyöhyke on avosuota. Sinne on kohdistettu useita iskemiä (Kuva 3  ja Kuva 5), joista eräs havainnoitu on Lauttajärven etelärannan vesirajassa (Kuva 11). Maalin 2 vastakkaisella suunnalla etelässä on iskemiä Honkivaarantien varteen jätetyssä puustokulississa saakka. Siitä nähdään, ettei läheskään kaikkia raskaiden aseiden kranaattien iskemiä ole kohdistettu Maalin 2 tienoilla Johtosäännössä 2007 vahvistettuun tykistön maaliin sen sallituille alueille, mahdollisesti ei edes suurinta osaa.

Johtosäännössä 2007 vahvistettu Maali 2 poikkeaa suuresti todellisesta maalista. Kuva 6, Kuva 20 ja Kuva 21 esittävät ympäristövaikutuksia noin 200 metriä Maalin 2 eteläpuolella.

Puuston pysyvästi poiston vähimmäisalue on Maalin 2 tapauksessa nähdäksemme vähintään noin 40 hehtaaria.

5.1.3. Maali 3 (n. 25 ha)

Nähtävästi Maalia 3 käytetään erityisesti raskailla aseilla suoritettaviin suorasuuntausammuntoihin, joissa useista tuliasemista ammutaan (liikkuvaan) maaliin. Maalin 3 ampumatoimintaa kuvaavat Johtosäännön 2007 kartassa (Liite 14, 334 KB pdf: Vuosangan 1.7.2007 vahvistetun johtosäännön karttaliite "Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen linnoitetut ja vakioidut ampumapaikat sekä majoitusalueet", Pmpae:n selvityksen GD4583 27.7.2007 liite 2) esitetty "Sra-am" -merkintä, sen eteläpuolella esitetty maalirata ja muut esitetyt maalin alueen toiminnot. Maalia 3 koskeva vaara-alue on esitetty Liitteessä 15 (436 KB pdf), siltä osin kuin se on puolustusvoimien esityksen sivulle mahtunut. Ilmeisesti siinä esitetty Maalin 3 tuliasema on tykistön käytössä ja tykistö on ollut määräävä vaara-aluetta määritettäessä. Se on Vuosangan vaara-alueista laajimpia, ellei laajin, ollen pinta-alaltaan noin 5000 hehtaaria.

Maalin alueella on noin 400 metriä pitkä rata, jolla ammuttava kohde liikkuu. Liitteessä 12 pyöreällä punaisella alueella esitetty tykistön tuliasema on noin 1000 metrin päässä maalista  sen pohjoispuolella, eli alueella, jossa Sra-am -merkintä on esitetty Liitteessä 14. Liitteestä 15 nähdään, että tuliasema-alue on ilmeisesti huomattavasti leveämpi kuin Liitteessä 12 (1486 KB pdf) on esitetty. Muiden raskaiden aseiden tuliasemia on maalirataa lähempänä ja sivummalla.

Ilmeisesti kaikista Maalin 3 tuliasemista tulee olla esteetön näkyvyys maaliin eikä välillä saa olla osumaesteitäkään. Maaston avoimuuden vaatimus tuliasemien ja maalin välillä on osaksi ratkaistu valitsemalla ampumalinjat Matalalammen ja pienempien nimettömien lampien yli ja perustamalla tykistön tuliasemat mäelle. Johtosäännössä 2007 vahvistettu Maali 3 sijaitsee suurimmaksi osaksi tuliasemien ja maaliradan välisellä alueella. Jos alue todellisuudessakin maalina on, varmistaa se puuston pysyvästi poiston alueelta. Tuliasemien ja maaliradan välinen alue on määriteltävä puuston pysyvästi poiston alueeksi.

Maaliradan takana jatkuu todellinen iskemäalue vähintään usean sadan metrin päähän. Lähimpien matalien mäkien yli lentävät tykistön harhalaukaukset, kimmokkeet ja sirpaleet lentänevät sitäkin merkittävästi kauemmaksi kohti maaliradasta yli kahden kilometrin päässä sijaitsevaa Rimpisuon soidensuojelualuetta, mistä enemmän jäljempänä. Johtosäännössä 2007 vahvistettu Maali 3 ei vastaa todellista iskemäaluetta edes suuntaa-antavasti.

Maalin vieressä olevan ja Lauttajärveen laskevan Salmisenjoen ylittävän tien (tämän jälkeen "Salmisenjoentie" (sillä nimiä Tulikankaantie, jonka osa Salmisenjoentie ehkä on, ja Honkivaarantie näytetään käytettävän sekavasti)) varteen on jätetty hakkaamatta noin 50 metrin levyinen puustokulissi. Kulissin ja Maalin 3 jatkeena etelään olevan avohakatun maaston väliin on raivattu noin 10 metriä leveä paloura (Kuva 22 ja Kuva 23), joka jatkuu noin 600 metrin päähän maaliradasta. On selvää, että paloura on raivattu vain, koska kulissin viereinen avohakattu maasto saattaa syttyä ammuntojen seurauksena palamaan ja palot ovat vaarassa levitä kulissiin. Alueella on ollut viime vuosina ainakin kolme kuloa, joiden leviämistä on ilmeisesti rajoittanut taimikon puuttuminen, eli palavan aineksen vähäisyys ja sen ansiosta sammutustoiminnan helppous. Palourista huolimatta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tuli kymmenien vuosien kuluessa karkaisi metsään. YVA -varovaisuusperiaatteen vuoksi on maaliradan takainen alue vähintään 600 metrin päähän radasta katsottava puuston pysyvästi poiston alueeksi jo yksin palouran ja kulojen todistaman palovaaran takia.

Mutta muiden tuhovaikutusten vuoksi on puuston pysyvästi poiston alueen katsottava ulottuvan jopa yli kahden kilometrin päähän, mitä tarkastellaan hieman jäljempänä. Puuston pysyvästi poiston alueeseen on joka tapauksessa luettava Vuosangan maalialueeseen kuulumattomat Salmisenjoentien tienvarsikulissit. Ne ovat jo tähän mennessä tuhoutuneet merkittäviltä osiltaan (Kuva 23 ja Kuva 24). Kuvien esittämillä kahdella noin 100-150 metrin osuudella on tuho jo lähes täydellinen. Vielä hengissä olevan kulissipuuston alueilla on paikoitellen käytännöllisesti katsoen kaikissa rungoissa sirpaleiden iskemiä, eli puuston tuhoutuminen tulee jatkumaan. Puiden tuhoutumista esiintyy Maalin 3 toiminnan vaikutuksesta jo Salmisenjoentien itäpuolellakin. Siellä on kulissin alueella myös Maalin 4 iskemiä (Kuva 25) ja sirpalevaurioita rungoissa erittäin paljon. Kyseisellä tiejaksolla voivat puustokulissit tien molemmilla puolilla huonosti.

Salmisenjoentien ja Jussinjärvenkankaalle johtavan tien kulmauksessa sijaitsee korpraalin "natsan" muotoinen Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa suojeltu vanhan metsän alue. Se on nähtävästi suorasuuntaustulilinjalla, mutta jäljellä oleva tienvarsikulissi on antanut sille suojaa toistaiseksi. Lauttajärveen laskevan Salmisenjoen varrella oleva toinen vanhan metsän suojelualue on suorasuuntaustulilinjalla.Tätä kantelua varten ei ole selvitetty, johtuuko Salmisenjoentiellekin näkyvä joenvarren vanhan puuston vaihteleva kunto ampumatoiminnasta vai jostain muusta. Molempien suojelualueiden valtapuita ovat vanhat kuuset, joiden runkovaurioiden sietokyky on heikko.

Erityisen vakavaa on mielestämme, että tienvarsikulissi on tuhoutunut tai tuhoutumassa arvioimamme suorasuuntaustulilinjan suunnassa peräti 2200 metrin päässä maaliradasta Honkivaarantien varresta (Kuva 26). Tien pohjoispuolen kulissi on tuhoaluetta vähintään noin 600 metrin pituiselta osalta, osin jo lähes täysin kuollutta. Tien eteläpuolella oleva Rimpisuon soidensuojelualue on lähimmillään kiinni tiessä samalla osuudella. Vähäisempiä tuhoja on Honkivaarantien varrella eteläpuolenkin puustossa. Yksittäisiä puita ja muutaman puun ryhmiä on tuhoutunut jopa soidensuojelualueella aivan Rimpisuon reunassa saakka (Kuva 28 ja Kuva 29). Alueella törröttää pirstoutumalla katkenneita runkoja. Maahan pudonneiden oksien määrästä voinee päätellä, että vähäisempiä iskemiä on puissa runsaasti. Tulee myös huomata, että tienvarsikulissin puuston tultua pysyvästi poistetuksi on sirpaleilla esteetön reitti jo tähänkin mennessä vaurioita kärsineelle suojelualueelle.

Näyttäisi että Honkivaarantien varren kulissiin on ammuttu kevyillä kranaatinheittimillä (Kuva 27), joten osa kulissin tuhoista on varmastikin muun kuin tykistön tai muun raskaan asetoiminnan etäältä aiheuttamaa. On kuitenkin nähdäksemme selvää, että Rimpisuolla saakka yli sadan metrin päässä tiestä esiintyvät paksujen runkojen katkeamiset ovat voineet aiheuttaa vain suurella nopeudella sinne lentäneet painavat kappaleet, joko painavat sirpaleet tai kokonaiset kranaatit tai muut aseet. Mahdollinen Maalin 3 raskaiden suorasuuntausaseiden aiheuttama sirpale- ja muu vaikutus on selvitettävä suojellun Rimpisuon takia pikaisesti. Rimpisuolle näyttää kohdistuvan sirpalesade. Rimpisuo on keskellä Maalin 3 vaara-aluetta (Liite 15, 436 pdf).

Maalin 3 yhteydessä on kysymys arviolta vähintään noin 50 hehtaarin laajuisesta puuston poistosta pysyvästi. Jos on katsottava, niinkuin näyttää, että tuhoava sirpalevaikutus yltää Rimpisuolle saakka, on kysymys todennäköisesti vähintään noin 150 hehtaarin laajuisesta alueesta, puhumattakaan, että YVA -asetuksen 268/1999 7 § olisi soveltunut. YVA -harkinnassa ei tästä syystä tapahtuvaa puuston poistoa pysyvästi ollut mitenkään huomioitu. On mielestämme mahdotonta ajatella, etteivätkö molemmatkin selvilläolovelvolliset hankevastaavat olisi virhettä huomanneet. Jo maalaisjärjellä on ymmärrettävissä, että kun 155 mm:n kaliiberisilla kenttätykeillä ammutaan maanpinnan myötäisesti ehkä nopeudella jopa noin 800 metriä sekunnissa lähteviä noin 45 kilogramman painoisia sirpalekranaatteja, on maalin takana kaukanakin olevalla puustolla huonot selviytymisen mahdollisuudet. Jokainen sirpalekranaatti lähettää räjähtäessään painavan sirpalekuuron, jonka voimakkain vaikutus saattaa suuntautua juuri tulilinjan jatkeelle.

Mitä tulee Matalalammen ja alle yhden hehtaarin laajuisten pienten lampien ja pienen "luontokohteen" valintaan avoimeksi suorasuuntausmaastoksi, on se mielestämme vastuutonta ja johtaa väistämättä lampien luonnontilaisuuden vaarantumiseen11. Maaliradan takana vain noin 50 metrin päässä siitä on pitkänomainen lähdemuodostuma (Kuva 13), jonka alue on avohakattu ja jonka luonnontilaisuus on vaarantunut. Lähde on yksi vuonna 1994 julkaistussa Kainuun pienvesiselvityksessä12 suojeltaviksi ehdotetuista niin sanotuista Lauttajärven lähteistä.

5.1.4. Maalit 4 ja 5 (yhteensä n. 150 ha) ja niiden välinen alue (n. 150 ha)

Salmisenkankaan ja Yli-Salmisen tienoille vahvistetut Maalit 4  ja 5 muodostavat käytännössä yhden kokoluokaltaan noin 300 hehtaarin laajuisen yhtenäiseksi katsottavan suurmaalin niitä yhdistävän Likosen(lammen) alueen (Maali "6") kanssa (Liite 16, 465 KB jpg: Vuosangan ampuma-alueen Likosen seutu). Maalien 4 ja 5 välissä olevaa aluetta ei Johtosäännössä 2007 ole esitetty tykistön maalina. Se on kuitenkin erittäin laaja raskaiden aseiden (muun muassa panssarintorjuntaohjusten) maalien alue, joten on täysi syy olettaa sitä käytetyn myös tykistön maalina. Likosen ympäristön iskemäalue on niin laaja, että tätä kantelua varten sitä ei ole ollut mahdollista tarkkaan kartoittaa. Alueita on siten saattanut jäädä esitetystä pinta-ala-arviosta pois.

Yli-Salmisen(lammen) itä- ja Haravasuon eteläpuolella sijaitseva maali sijaitsee suurimmaksi osaksi Maalin 5 itäpuolella. Aluetta on saatettu käyttää maalina jo vuosikymmenien ajan. Siellä on palanut ilmeisesti vasta muutamia vuosia sitten noin 20 hehtaarin laajuinen varttuneen puuston, rämeen ja ja suon alue (Kuva 9). Alueen maalina käyttämisen kielteiset pitkäaikaisvaikutukset ja puuston poisto pysyvästi ovat tässä maalissa mielestämme selvästi nähtävissä.

Maali 5 rajautuu Yli-Salmiseen (lampeen) sen eteläpuolella. Alueella on ilmeisesti runsaasti maaleja ja siellä on tuhoutunutta puustoa useissa kohteissa Yli-Salmisen ympärillä ja ympäristössä. Jäljempänä lueteltujen ilmakuvasuurennosten ja muissa maaleissa tehtyjen havaintojen perusteella on selvää, että myös Maalissa 5 on ammuttu raskailla aseilla muuallekin kuin Johtosäännöissä 2000 ja 2007 määrättyihin kohteisiin ja jälkimmäisessä vahvistettuun maaliin, muun muassa lampiin.

Likosen ympäristö on avohakattu jättämättä hakkuukuvioiden väliin puustoa. Selvästikään sen ei ole uskottu voivan säilyä elossa. Alue on pääosin kuivaa ja kivikkoista maata, jolla ei kasva juuri mitään (Kuva 30). Laajan alueen tehomaalina käyttämisen kielteiset vaikutukset ovat Likosella selvästi nähtävissä. Uuden puuston on nähdäksemme mahdotonta kehittyä alueelle niin kauan kuin sinne kohdistuva toiminta nykyisellään jatkuu. Avohakatun alueen reunamilla on useissa kohteissa palanutta tai muuten tuhoutunutta tai vaurioitunutta puustoa, joten on todennäköistä, että puuston pysyvästi poiston alue laajenee pitkäaikaisvaikutusten ja ilmeisesti vielä nykyisestäkin tehostuvien ammuntojen13 takia.

Alueen useat ilmeisen laajat paloalueet on tässä jätetty arvioimatta. Niiden pinta-ala ei mielestämme vaikuta arvioon puuston pysyvästi poiston pinta-alasta, koska jo muut tuhovaikutukset tulevat pitämään puuston Maalien 4, 5 ja "6" laajoilta alueilta pysyvästi pois. Puuston pysyvästi poiston vähimmäisalue on näiden maalien tapauksessa yhteensä vähintään 200-300 hehtaaria, vaikka alueelle onnistuisikin uudistumaan "puustotaskuja".

5.1.5 Puuston poisto pysyvästi tuliasemista

Kainuun Prikaati esitti puuston poistoa pysyvästi tykistön tuliasemista esityksessään 15.12.1998 (Liite 8):

"Vaara-alueelle esitetään liitteessä 2 ilmeneviä tykistön tuliasemia. Suorat viivat kuvaavat tykkirintamaa ja sen edessä ampumasuunnassa oleva viiva kuvaa raivattavan alueen etureunaa. Raivattavalla alueella voidaan tehdä hakkuu tai raivata ampumasektori tykeittäin."

Metsähallituksen ja Kainuun Prikaatin välisestä Vuosangan laajentamisneuvottelusta 8.6.1999 edellisen laatimasta muistiosta (Liite 10) voidaan nähdä, että se oli ymmärtänyt raivausvaatimuksen ja puuston pysyväisluonteisen poistamisen ilmeisesti tarkoitetulla tavalla (Metsähallitus ei lähettänyt muistiota tiedoksi Kainuun ympäristökeskukselle):

"Prikaatin esityksessä vaara-alueille on suunniteltu tuliasemia, jotka edellyttävät puuston raivaamista tuliasemista ja ampumasektoreilta.... Prikaati suunnittelee kesän aikana tuliasemien sijainnin tykin tarkkuudella ja tuliasemissa tarvittavat puuston poistotoimenpiteet."

Kainuun Prikaatin 30.6.1999 tekemän esityksen (eräs YVA -harkinnan asiakirja) (Liite 17, 594 KB pdf) karttaliitteestä (Liite 17a, 300 KB jpg) voidaan arvioida raivattavien eli puuston pysyvästi poistamisen alueiden kokonaispinta-alaksi tuliasemissa suunnitellun noin 400 hehtaaria.  Metsähallitus sai päättää raivaustavan valinnan ja toteutti työn ilmeisesti avohakkuuna. Vaikka raivaus olisi toteutettu tykeittäin, olisi pinta-ala silti noussut huomattavan suureksi. Metsähallituksen on täytynyt tietää jo pelkästään Vuosangan silloisella laajennusalueella (, jota on nimitetty Kainuun Prikaatin esityksissä hämäävästi vaara-alueen laajennukseksi) toteutettavien tuliasemien raivaamisen esitetyllä tavalla merkitsevän YVA -asetuksessa tarkoitetun 200 hehtaarin rajan ylittymistä noin kaksinkertaisesti. Vastaavia hakkuita, joista ei YVA -harkintaan nähtävästi ilmoitettu mitään, tehtiin myös jo käytössä olleella Vuosangan alueella (ks. kohta 5.1.3. edellä), ja mahdollisesti pienemmillä, mutta silti merkittävillä pinta-aloilla muissa kohteissa, joten suunniteltujen tuliasemaraivausten kokonaispinta-ala oli suuruusluokaltaan noin 500 hehtaaria. Aivan kaikkia tuliasemia ei ilmeisesti lopulta toteutettu. (Toisaalta puolustusvoimien vuosina 2006-2007 tekemät esitykset Vuosangan laajentamiseksi Kivijärven länsipuolelle ovat saattaneet sisältää tuliasemien raivaamista sinne, mistä aiheutuvaa kumulatiivista puuston pysyvästi poistamista emme huomaa käsitellyn eikä huomioon otetun YVA -päätöksessä).

Kainuun Prikaatin 30.6.1999 tekemän esityksen liitekartassa (Liite 17a, 300 KB jpg) ei ole esitetty Liitteessä 12 (1486 KB pdf) esitettyä Maalin 3 pohjoispuolista tuliasemaa. Nähtävästi sen perustamista oli kuitenkin suunniteltu jo ennen YVA -lausunnon antamista 24.6.1999 ja/tai ennen ensimmäisiä hankkeen hakkuita, jotka saattoivat alkaa aikaisintaan 12.11.1999. Vuosangassa Jussinlampien alueella sijainnut maalirata on purettu "1990-luvun loppupuolella"14 ja se on saatettu korvata Maalin 3 radalla. Joka tapauksessa on selvää, että Maali 3 toteutettiin ennen viimeistä Metsähallituksen tekemää hakkuuhankkeen metsänkäyttöilmoitusta. Ehkä Maalin 3  tuliasemien hakkuita ei virheellisesti nähty tarpeelliseksi ilmoittaa sillä perusteella, että ne tulivat tehtäviksi tuolloin jo käytössä olleella Vuosangan alueella. Vaikka Maali 3 tuliasemineen olisi perustettu eri aikaankin kuin muut edellä käsitellyt maalit ja tuliasemat, olisi vaikutusten kumulatiivisuuden huomioon ottaminen edellyttänyt Metsähallitukselta sen hakkuiden huomioon ottamista YVA:n soveltuvuutta arvioidessaan.

Kainuun ympäristökeskuksen  13.6.2007 yhdistyksellemme lähettämässä vastauksessa (Liite 9) on todettu:

"Metsänhakkuisiin harkinnassa ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, koska Kainuun Prikaatin toimittamissa asiakirjoissa  asiaan liittyviä tarkkoja suunnitelmia  ja mahdollista  puuston poiston volyymia ei ole tullut esille muuta kuin Kainuun prikaatin 15.12.1998 päivätyssä Vuosangan harjoitusalueen kehittämistä koskevassa esityksessä  kohdassa 5 Hankkeiden vaikutus alueiden käyttöön ja luontoon"

Kainuun Prikaatin esityksessä 15.12.1998 (Liite 8) ja sen karttaliitteessä 2 (jota ei kanteluun ole voitu liittää) on tuliasemien raivaus saatettu esittää niin, ettei toimenpiteen merkitystä voitu YVA -harkinnassa huomata. Tai välittömästi YVA -lausunnon antamisen jälkeen Kainuun ympäristökeskukselle tiedoksi lähetettyä karttaliitteen tarkistusta (Liite 17a) ei ole voitu tulkita oikein esityksen riittämättömyyden vuoksi. Se ei mielestämme vähennä, saati poista Metsähallituksen vastuuta selvilläolleena hankevastaavana. Virheen huomattuaan, mistä ei voi olla epäilystäkään, sen olisi tullut huolehtia tarkistuksen ilmoittamisesta YVA -harkintaan ja kohta annetussa YVA -kannanotossa esitettyyn virheelliseen käsitykseen ja myöhemmin sen olisi tullut pidättyä hakkuista asian selvittämiseksi.

Voidaan todeta, että Metsähallitus ja Kainuun Prikaati tiesivät olennaista puuston poistoa pysyvästi suunnitellun tehtäväksi muullakin kuin vain YVA -harkintaan ilmoitetuissa kohteissa, mutta eivät tuoneet sitä riittävän selvästi esille. Asia varmistuu edellä esitetystä Metsähallituksen 8.6.1999 muistion otteesta. Muistio on laadittu tasan yhtä viikkoa ennen ympäristöministeriön YVA -kannanottoa, joten ei ole mielestämme ajateltavissa, ettei Metsähallitus, Kainuun Prikaatin ohella, olisi ymmärtänyt laiminlyöntinsä olleen mahdollisesti johtamassa virheelliseen YVA -lausuntoon. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Kainuun Prikaati oli saanut ehkä tavoittelemansa sisältöisen YVA -lausunnon (24.6.1999), toimitti se (30.6.1999) tuliasemia koskevat Metsähallituksen kanssa (31.5.1999) sopimiensa hakkuiden oleelliset uudet tiedot Kainuun ympäristökeskukselle (Liitteet 17 ja 17a) selittämättä riittävästi mitä Liitteessä 17a esitetyllä suunnitelmalla tarkoitettiin. Metsähallitus jätti tässäkin yhteydessä huolehtimatta pinta-alavirheen ilmoittamisesta ympäristökeskukselle.

5.2. Yhteenveto ympäristövaikutuksista maalien 1-5 ja "6" alueilla ja niiden ympäristöissä

5.2.1. Vaikutukset puuston poistoon pysyvästi

Vuosangan ja sen maalialueen hakkuissa oli selvästi kysymys YVA -asetuksen 268/1999 6 §:n hankeluettelon 2e kohdan mukaisesta "yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteisesta muuttamisesta".

Maalit ja tuliasemat sekä niitä ympäröivät ja niiden väliset alueet ovat yhtenäiseksi katsottava alue. Vuosangan toiminnasta  ja suoritetuista hakkuista aiheutuvia merkittäviä ympäristövaikutuksia ilmenee niin laajalla alueella, että vaikutusalueet peittävät toisiaan.

Maaleissa 1-5 ja "6" ja muualla maalialueella on palanut arviolta yhteensä vähintään 100 hehtaaria hakattua maastoa ja hakkuualueiden ulkopuolelle jätettyä metsää. Pinta-ala-arvioon ei ole sisällytetty vanhimpia paloalueita.

On ilmeistä, että toistuvat tulipalot, pirstoutuminen ja muut tuhovaikutukset sekä maankäyttö  tulevat varmistamaan puuston poiston jäämisen pysyväksi Vuosangassa yli 200 hehtaarin laajuisella yhtenäiseksi katsottavalla alueella. Jo pelkästään maalien ja tuliasemien käytöstä aiheutuva puuston pysyvästi poiston kokonaisalue oli ja on edellä esitetyn perusteella suuruusluokaltaan vähintään noin 750 - 1 000 hehtaarin laajuinen. Metsähallituksen asiantuntemus oli varmasti riittävä asian huomioon ottamiseksi, mutta se ei nähtävästi piitannut siitä.

Metsähallitus menetteli virheellisesti jättäessään YVA -laissa tarkoitettuna hankevastaavana edellä esitetyt YVA:n soveltumisen kannalta merkitykselliset vaikutukset ja seikat riittävästi huomioon ottamatta Vuosangan hakkuuhankkeessaan.

5.2.2. Vaikutukset vesistöihin

Kainuun Prikaatin esityksessä 15.12.1999 (Liite 7) on todettu:

"Lampia ja puroja ei käytetä maalialueina. Suojellut suot ja muut alueet rauhoitetaan kokonaan puolustusvoimien toiminnalta."

Kainuun ympäristökeskuksen vastauksessa (Liite 9) on todettu hakkuista (YVA -harkinnan asiakirjoista ja Metsähallituksen selvityksestä 22.3.2007 (Liite 6) lainaten):

"Hakkuita ei ole ulotettu soiden alueelle ja ne ovatkin luonnontilassa."

"Lisäksi hakkuissa on jätetty vesistöjen varteen suojavyöhykkeet. ..."

"Vesistövaikutukset eivät ole merkittäviä, koska alueella ei ole suoritettu maanmuokkausta eikä ojituksia."

Kainuun Prikaatin esityksessä väitetyn ja Johtosäännössä 2000 määrätyn lampien, purojen ja soiden rauhaan jättämisen paikkansapitämättömyys on selvästi nähtävissä maastossa havainnoiden ja lukuisista vieressä esitetyistä valokuvista, mutta erityisen selvästi se ja soille ampumisen yleisyys paljastuvat Maanmittauslaitoksen Vuosangan alueesta vuonna 2001 ottaman ilmakuvan osasuurennoksista alla esitetyissä nettiosoitteissa.  Suot näkyvät kuvissa tasaisen harmaina alueina ja raskaiden aseiden iskemät niillä pyöreinä täplinä. Soilla olevat suuret, jopa noin 10 metriä halkaisijaltaan olevat täplät saattavat viitata räjäytysharjoituksiin tai poistettavien räjähteiden tuhoamiseen. Iskemiä ei voi sekoittaa puihin, joiden pitkulaiset varjot näkyvät selvästi. Kuvan ottamisen jälkeen toteutuneita lisävaikutuksia ja vaikutuksia maalialueen laajennusalueella ei ole uudempien ilmakuvien avulla voitu tässä kirjoituksessa esittää.

1) Yli-Salminen

2) Jussinlammet (Kuva esittää Jussinlampien ilmakuvan maisemaa kaatopaikan päältä lounaaseen)

3) Salmisenpuro (Kuva 10 esittää Salmisenpuron ilmakuvan maisemaa)

4) Pitkä-Salmisen länsi-luoteispuolella olevat lammet 

5) Haravasuo, pohjoisosa

6) Haravasuo, eteläosa (Kuva 9 esittää Haravasuon ilmakuvan maisemaa)

Vuosangassa ovat kaikki tykistön ja muiden raskaiden aseiden maalit lähellä pienvesiä. Toisin ei voisi olla, koska pienvesiä on alueella erittäin runsaasti (Vuosangan maalialue saattaa olla Euroopan Unionin lampirikkain alue). Esimerkiksi ilmakuvasuurennos 1) osoittaa, kuinka Yli-Salmisen länsirantaa oli ammuttu toistuvasti jo vuoteen 2001 mennessä. On selvää, että lampeenkin on osunut suuri määrä iskemiä. Ilmakuvasuurennos 2) osoittaa alle yhden hehtaarin laajuisten lampien luonnontilaisuuden vaarantamisen15. Ammuntojen ohella sitä vaarantaa ilmakuvan oikeassa yläkulmassa näkyvä luvaton kaatopaikka.

Salmisenpuro laskee Yli-Salmisesta länteen. Ilmakuvasta 3) nähdään, että puronvartta oli ammuttu jo vuoteen 2001 mennessä ahkerasti. Elokuussa 2008 oli maastossa nähtävissä puronvarren pääasiassa pienistä männyistä muodostuvan puuston ruskettuminen neulasten vielä ollessa kiinni puissa (Kuva 10 ja Kuva 10b). Puronvarren mäntypuusto oli ilmeisesti tuhoutunut vuosien 2006-2007 kuluessa, joten puronvarren ampuminen on jatkunut. Salmisenpuro on Johtosäännössä 2007 vahvistetun Maalin 5 rajalla.

Edellä esitetyt ilmakuvat esittävät maalialueen vanhempaa osaa. Täytyy voida olettaa myös uudemmalla laajennusalueella puolustusvoimien pyrkineen erityisesti välttämään iskemiä vesistöjen reuna-alueille, jos iskemiä maalien ulkopuolelle olisi ylipäänsä ollut vaarassa tulla. Kuvasta 11 ja Kuvasta 12 kuitenkin nähdään, että esimerkiksi Maalien 1 ja 2 ympäristössä on iskemiä Lauttajärven vesirajassa saakka. Kun niin on, on mielestämme selvää, että  iskemiä on myös järvessä. On aiheutettu vesilain 1 luvun 15§:n 1 momentissa kiellettyjä vaikutuksia ja nähtävästi myös 3 momentissa kiellettyjä pohjan laadun muutoksia. Vesiin ammutut kranaatit räjähtävät käsittääksemme vasta pohjaan osuessaan, elleivät jää "suutareiksi".

Puolustusvoimat ja/tai Metsähallitus on rakentanut Vuosankaan teitä ja tieuria siten, että tiepenkereillä on tukittu pintavesien valumareittejä. Tästä syystä on puusto Vuosangassa tuhoutunut useissa kohteissa laajoilta suo- ja rämealueilta (Kuva 32). Niiden puuston uudistuminen olisi tavattoman hidasta, vaikka vesien vapaa virtaaminen tehtäisiinkin uudelleen mahdolliseksi. Näitä puuston pysyvästi poiston alueita ei otettu YVA -harkinnassa huomioon. Osan Vuosangan rämeiden puuston poistosta ovat nähtävästi toteuttaneet majavat. Siinäkin saattaa ihmisen toiminnalla olla merkittävää välillistä vaikutusta. Ovatko majavien elinolot voineet petraantua hakkuiden ja ammuntojen seurauksena?

Metsähallitus katsoi tarpeelliseksi rakentaa Vuosankaan hakkuuhankkeensa toteuttamiseksi metsäautotien Turkkivaarasta Sutisenjoen yli. Pieni-Sutisen itäpuolella sen linja vedettiin luonnontilaisen lähdealueen ja lehtokorven halki16. Esimerkiksi tien oja on kaivettu suoraan lähteen yli (Kuva 33).

Metsähallitus hakkasi Tulikankaan pohjoisosan alueet Raiviokankaalla ja Joronjärven seudun ottamatta riittävästi huomioon, että ainakin jälkimmäisen tuliasema ja molempien vaara-alueet (Liite 15) tulivat olemaan merkittäviltä osiltaan Tulikankaan pohjavesialueen17 päällä. Puolustusvoimat on osoittanut Johtosäännön 2000 liitteessä 3.3 kyseiset pohjavesialueet. Joronjärven tuliasemassa on "kaupunkisodan" harjoittelun tarpeisiin rakennettu niin sanottu Joronkylä.

Yhdistyksemme kirjoitti 22.8.2007 Kainuun ympäristökeskukselle Vuosangan alueen Tulikankaan pohjavesialueen pilaantumisvaarasta. Asiassa Pmpae:n antamassa vastauksessa GD6800 8.10.2007 Kainuun ympäristökeskukselle on todettu:

"Niskajoen lähistöllä olevan lähteen läheisyydessä on telakuorma-autoilla ajettu ura suolla lähteen välittömässä läheisyydessä."

"Pohjoisen Maanpuolustusalueen esikunnan näkemyksen mukaan alueella tapahtuva sotilaallinen toiminta, ajoneuvoilla tai jalan liikkuminen tai tilapäinen majoittuminen, jonka yhteydessä ei suoriteta ajoneuvojen tankkaamista, ei aiheuta erityistä riskiä pohjaveden pilaantumiselle."

Kainuun ympäristökeskuksen kirjeessä KAI-2006-Y-209 29.10.2007 yhdistyksellemme on todettu:

"Kainuun ympäristökeskus katsoo, että puolustusvoimien alueella suorittama toiminta mm. maastoajoneuvoilla tapahtuva harjoittelu ja tilapäinen leiriytyminen eivät nykyisessä laajuudessaan aiheuta alueen pohjavesille pilantumisvaaraa."

Nähtävästi Pmpae ei selvittänyt riittävän selvästi pohjavesialueella suoritettavaa "sotilaallista toimintaa", ei sen laatua eikä määrää, sillä siihen ei ympäristökeskuksen vastauksessa otettu kantaa. Puolustusvoimien ampumatoiminta on alueella jäljistä päätellen vilkasta.

Tulikankaan pohjavesialue koostuu kahdesta osasta, numeroista 1129043A (II luokka) ja 1129043B (III luokka). Pmpae ei eritellyt alueita, vaan käsitteli vastauksessaan aluetta 1129043. Ympäristökeskuksen vastaus koski aluetta 1129043A .

Johtosäännön 2000 liitteestä 3.3, " Pohjavesi-, Natura- ja vanhojen metsien suojelualueet", ja Liitteen 17a kartasta nähdään, että suunnitelluista tykistön tuliasemista oli huomattava osa luokiteltujen pohjavesialueiden päällä. Metsähallitus toteutti muun muassa Liitteen 2 metsänkäyttöilmoituksen hakkuut hakkuualueeseen sen pohjoispuolella rajoittuvan ja pohjavesialueella olevan tuliaseman takia.

Metsähallitus menetteli virheellisesti jättäessään YVA -laissa tarkoitettuna hankevastaavana nämä YVA:n soveltumisen kannalta merkitykselliset synergiset ja kumulatiiviset vaikutukset
huomioon ottamatta Vuosangan hakkuuhankkeessaan.


6. Maankäyttömuodon muutos

Metsähallituksen Kainuun metsäkeskukselle tekemässä metsänkäyttöilmoituksessa (Liite 1) on todettu tavanomaisten tietojen lisäksi: "Maalialuetta, ei viljellä" ja "Maankäyttömuodon muutos".

Puolustusvoimat esitti Metsähallitukselle Vuosangassa nähtävästi vain puuston poistoa pysyvästi merkitseviä hakkuita. Edellä on osoitettu, että maalialueen ja tuliasemien hakkuita toteutettiin sekä puolustusvoimien esityksestä, että edellisiä jopa sen tavoitteiden vastaisesti. Metsähallituksella ei ollut riittäviä perusteita maankäyttömuodon muutokselle niillä alueilla, joiden hakkuita ei puolustusvoimat ollut erityisesti esittänyt, mutta niillä alueilla, joiden hakkuita se oli esittänyt, tuli maankäyttömuodon muutos tehdä, kunhan sen edellyttämä viranomaisen lupa oli saatu. Pidämme todennäköisenä, että tuliasemien toteutuneen kokonaisraivauspinta-alan (suunnitelma noin 400 hehtaaria) osalta jätti Metsähallitus virheellisesti maankäyttömuodon muutoksen ilmoittamatta.

Liitteen 1 metsänkäyttöilmoituksessa on jätetty ilmoittamatta metsäasetuksen 1200/1996 9 §:n 1 momentin kohdan 7) vastaisesti tieto siitä, onko käyttömuodon muutokselle myönnetty viranomaisen lupa. Koska Metsähallitus oli asemassa, jossa sen on täytynyt kyetä arvioimaan YVAn soveltuvan hakkuuhankkeeseensa ja kokonaishankkeeseen, on sen tullut ymmärtää maankäyttömuodon muutoksen metsämaasta maalialueeksi vaativan todennäköisesti viranomaisen luvan, tässä tapauksessa ympäristöluvan. YVA:n soveltuminen, mikä on edellä osoitettu, olisi yksinkin velvoittanut toiminnanharjoittajaa (Kainuun Prikaati) hakemaan ympäristölupaa, jonka tarvekynnys nähtävästi on YVA:n soveltumiskynnystä matalampi. Ympäristölupaa olisivat edellyttäneet myös ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 ja 3 momentit. Vesistön pilaantumista aiheuttavien toimenpiteiden tuntemisen ja pienvesien luonnonolosuhteiden turvaamisen voidaan katsoa olleen Metsähallituksen erityisosaamisaluetta. On katsottava sen olleen selvillä hankekokonaisuuden ympäristöluvan tarpeesta varsinkin YSL:n 28 §:n 1 momentin ja siihen liittyen vesilain 1 luvun 15a §:n perusteella.

On katsottava Metsähallituksen tienneen ja jättäneen virheellisesti huomioon ottamatta, ettei puolustusvoimilla ollut aiettakaan ottaa huomattavia alueita maalialueen hakkuualueista maalialuekäyttöön eli ammuntojen kohteeksi 5 vuoden kuluessa hakkuista. Maalialuekäyttöön ei alue tule otettua pelkästään sillä, että se sisällytetään maalialueeksi nimettyyn alueeseen. Esimerkiksi maalialueeseen Vuosangan kokonaishankkeessa sisällytettyjä suojelualueita, vesistöjä ja suoalueita mukaanlukien rämeet ei ole voitu ottaa maalialuekäyttöön, kun taas laajoja hakkuuhankkeessa hakattuja maalialueen alueita ei ole otettu maalialuekäyttöön. Sellaisiin alueisiin ja niillä suoritettuihin hakkuisiin ja muihin toimenpiteisiin, siltä osin kuin alueita ei muuteta ainutlaatuisena pienvesialueena luonnonsuojelualueiksi18, tulisi soveltaa metsälain säännöksiä19.

Voidaan siis todeta, että Metsähallitus menetteli virheellisesti olemalla piittaamatta metsälain 7 §:n 1 momentin vastuusta. Maalialueen on katsottava olevan edelleen metsälain piirissä siinä ja muualla säädetyin seuraamuksin siltä osin kuin alueita ei muuteta luonnonsuojelualueiksi.

7. Metsähallituksen vastuu

Metsähallitus oli vastuussa Vuosangan hakkuuhankkeen ja siihen liittyvien toimenpiteiden lainmukaisuudesta siinäkin tapauksessa, että velvollisuus ympäristöluvan hakemiseen ja YVA:n soveltamiseen olisi ollut puolustusvoimilla.

Metsähallitus oli sekä vuokranantaja että toinen hankevastaavista, joten selvilläolo oli sen velvollisuus20. Sillä oli jo hankittuna kokemusta pitkältä ajalta niin Vuosangasta kuin muun muassa Rovajärven ampuma- ja harjoitusalueelta. Tarvittaessa se on voinut saada lisätietoa puolustusvoimilta tämän aikomasta maalien käytöstä Vuosangassa ja puolustusvoimien käsityksestä sen toiminnasta aiheutuvista todennäköisistä ympäristövaikutuksista.

Metsähallituksen suorittamat hakkuut olivat laajemman hankkeen oleellinen ja kiinteä osa. Se ei ottanut  hakkuuhankkeessaan huomioon mielestämme täysin ennakoitavissa ollutta ja hakkuuhankkeen edetessä yhä selvemmin nähtäville tullutta mahdollisuutta, että  hankekokonaisuus johtaisi sellaisiin ympäristövaikutuksiin, jotka edellyttäisivät ympäristölupaa ja YVA:n soveltamista ja joita ei ollut otettu huomioon YVA -harkinnassa. Se ei ottanut huomioon kokonaishankkeen toteuttamisesta aiheutuvia synergisiä vaikutuksia.  Ei se ottanut huomioon myöskään aikaisemmista ja tulevista (Vuosangan hakkuita on jatkettu esimerkiksi vuonna 2008) hankkeistaan, mukaanlukien aikaisemmat maalialueen hakkuut, aiheutuneita ja aiheutuvia kumulatiivisia vaikutuksia.

On katsottava Metsähallituksen ymmärtäneen, että Kainuun ympäristökeskuksen 24.6.1999 antamassa Vuosangan YVA -lausunnossa ei ollut suljettu pois mahdollisuutta, että YVA -asetuksen 268/1999 6 §:n 2e kohta olisi soveltunut Vuosangassa. On katsottava, että viimeistään YVA -lausunnon antamisesta lähtien on Metsähallitus tiennyt, että YVA -harkintaa varten ilmoitetut tiedot eivät olennaisilta osin vastanneet Vuosangan suunnitellun laajennushankkeen tietoja. Hakkuuhankkeen toteuttamisen alkuun tultaessa sille on täsmentynyt kuinka niin koko Vuosangan kuin myös maalialueen osalta oli laajennus- ja hakkuuhankkeen toteuttamistapoja ja tavoitteita muutettu oleellisesti YVA -harkintaa varten ilmoitetuista ja YVA -lausunnossa todetuista Sen olisi tullut pidättyä hankkeensa toteuttamisesta ainakin siihen saakka, että uusi ajantasainen YVA -lausunto olisi ollut sen käytettävissä. Hakkuuhankkeen toteuttamiseen ryhdyttyään olisi Metsähallituksen vihon viimein tullut tietojen ristiriita ottaa huomioon. Maalien tehokas käyttö on aloitettu jo hyvin pian hakkuuhankkeen alettua. Siinä vaiheessa on Metsähallitus voinut todeta jo maastossakin, että kokonaishankkeessa oli aiheutumassa olennaisesti merkittävämpiä kielteisiä ympäristövaikutuksia kuin viranomaisille oli ilmoitettu.

Ylä-Vieksillä 1.10.2008

Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry

Eeva Kyllönen
puheenjohtaja

Timo Niskanen
varapuheenjohtaja

Pekka Pääkkönen
hallituksen jäsen

LIITTEET:

Liite 1: Metsähallitus, Vuosangan hakkuita koskeva  metsänkäyttöilmoitus, Numero 0492, 29.10.1999
Liite 2: Metsähallitus, Vuosangan hakkuita koskeva  metsänkäyttöilmoitus, Hanketunnus 11026413636, 22.8.2002, (+ Kainuun metsäkeskuksen saatekirje 31.7.2008)
Liite 3: Ympäristöministeriö, kannanotto, YVA menettelyn tarpeellisuus Vuosangan ampuma-alueen laajennushankkeessa, 15.6.1999
Liite 4: Kainuun ympäristökeskus, päätös vireillepanon johdosta, KAI-2006-Y-209 4.4.2008,
Liite 5: Kainuun ympäristökeskus, päätös ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuudesta Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen laajennushankkeen yhteydessä, KAI-2006-Y-209, 4.4.2008
Liite 6: Metsähallitus, selvitys Kainuun ympäristökeskukselle, asianumero 3998/620/2006, 22.3.2007
Liite 7: Kainuun Prikaati, muistio, Vuosangan maalialueen laajennushankkeen esittely- ja neuvottelutilaisuus, 29.10.1998
Liite 8: Kainuun Prikaati, esitys, Vuosangan harjoitusalueen kehittäminen, R3712/22.3/D/IV, 15.12.1998
Liite 9: Kainuun ympäristökeskus, vastaus Ylä-Vieksin kyläyhdistykselle, YVA -menettelyn soveltamatta jättäminen Vuosangan ampuma-alueella vuoden 1999 jälkeen toteuttuihin puuston poistoihin, KAI-2006-Y-209-53, 13.6.2007
Liite 10: Metsähallitus, muistio,  Vuosangan ampuma-alueen laajentamisneuvottelu, 1/1999, 8.6.1999
Liite 10a: Metsähallitus, Vuosangan hakkuuhankkeen suoritusjärjestyskartta (Liitteessä 10 esitetyn asiakirjan liite)
Liite 11: Metsähallitus, Vuosangan kehitysluokkakartta, Metsähallitus 22.2.2007 15:09
Liite 12: Puolustusvoimat, Vuosangan 1.7.2007 vahvistetun johtosäännön liite, tykistön maalit, selvityksen GD4583 liite 1
Liite 13: Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry, Vuosangan ampuma-alueen Lauttajärven seutu, 19.9.2008
Liite 14: Puolustusvoimat, Vuosangan 1.7.2007 vahvistetun johtosäännön liite, linnoitetut ja vakioidut ampumapaikat sekä majoitusalueet, selvityksen GD4583 liite 2
Liite 15: Puolustusvoimat, esimerkki vaara-alueiden yhdistelmästä, tiedotustilaisuudessa esitetty kartta, 14.6.2006
Liite 16: Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry, Vuosangan ampuma-alueen Likosen(lammen) seutu, 19.9.2008
Liite 17: Kainuun Prikaati, esitys, Vuosangan harjoitusalueen kehittäminen, R2224/16/D/IV, 30.6.1999
Liite 17a: Kainuun Prikaati, esityksen 30.6.1999 (Liitteen 17) liitekartta
Liite 18. Puolustusvoimat, Vuosangan 9.10.2000 vahvistetun johtosäännön liite, luontokohteet
 (KUVAT OVAT LINKKEJÄ ISOMPIIN KUVIIN)


Kuva 1. Lauttajärven eteläranta; MH:n Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa suojellun vanhan metsän alueen tuhoja Maalissa 2. (21.8.2008)


Kuva 2. Lauttajärven eteläranta; MH:n Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa suojellun vanhan metsän alueen tuhoja Maalissa 2, iskemä suolle. (21.8.2008)


Kuva 3. Lauttajärven eteläranta; iskemiä suolla Maalin 2 pohjoispuolella, takana Lauttajärvi. (21.8.2008)


Kuva 4. Lauttajärven eteläranta; MH:n Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa suojellun vanhan metsän alueen tuhoja Maalissa 2, iskemäkeskitys suolle. (21.8.2008)


Kuva 5. Lauttajärven eteläranta; iskemiä suolla lammen rannalla Maalin 2 pohjoispuolella. (21.8.2008)


Kuva 6. Lauttajärvi; iskemiä suolla  Maalin 2 eteläpuolella. (21.8.2008)


Kuva 7. Lauttajärven eteläranta; MH:n Kellon alue-ekologisessa suunnitelmassa suojellun vanhan metsän alueen tuhoja Maalissa 2, iskemäkeskitys suolle. (21.8.2008)

1 Kainuun ympäristökeskuksen diaarinumero 1298R0007-53

2 Kainuun ympäristökeskuksen päätös ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuudesta Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen laajennushankkeen yhteydessä, KAI-2006-Y-209, 4.4.2008

3 Pohjoisen Maanpuolustusalueen Esikunta, nykyisin Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta, Selvitys Vuosangan ampuma- ja harjoitusalueen toiminnasta (GD 4583), 27.7.2007



Kuva 8. Likosen(tie); iskemäkeskitys suolle Maalissa 4. (23.8.2008)


Kuva 9. Haravasuon eteläreuna; iskemäkeskitys suolle, puuston poisto pysvästi "vanhalla" maalialueella Maalin 5 itäpuolella.  (23.8.2008)

4 Kainuun ympäristökeskuksen päätös vireillepanon johdosta, KAI-2006-Y-209, 4.4.2008

5 Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset, "Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000. Opas 10", YM

6 "Valitus Kainuun ympäristökeskuksen antamasta päätöksestä (4.4.2008, Dnro KAI-2006-Y-209) ympäristölupa-asian vireillepanon johdosta."




Kuva 10. Salmisenpuro; näkymä sillalta koilliseen, iskemät suolle ja puron rannoille molemmille puolille (myös puroon?) Maalissa 5. (23.8.2008)


Kuva 10b. Salmisenpuro; näkymä kuvan 10 sillalta lounaaseen, iskemät suolle ja puron rannoille molemmille puolille Maalissa 5. (23.8.2008)


Kuva 11. Lauttajärven eteläranta; iskemä Lauttajärven vesirajassa, iskemäkeskitys suolle Maalin 2 pohjoispuolella. (21.8.2008)


Kuva 12. Lauttajärven pohjoisranta, vastapäätä Kuvan 11 kohdetta; iskemä Lauttajärven vesirajassa  Maalin 1 eteläpuolella. (21.8.2008)


Kuva 13. Pitkälampi; yksi suojeltaviksi ehdotetuista Lauttajärven lähteistä Maalissa 3.  (21.8.2008)


Kuva 14. Lauttajärven pohjoisranta; paloalue tykistön Maalissa 1 ja sen ulkopuolella


Kuva 15. Lauttajärvi; Lauttajärven rannan puustovyöhyke Maalin 1 eteläpuolella. (21.8.2008)


Kuva 16. Lauttajärvi; Maalin 1 luoteispuolisen lähialueen tuhoutuminen. (21.8.2008)


Kuva 17. Lauttajärvi; Maalin 1 puuston poistoa pysyvästi kukkulalta. (1.8.2008)


Kuva 18. Lauttajärvi; puuston uusiutumisyrityksen tyrehtyminen Maalissa 1. (21.8.2008)


Kuva 19. Lauttajärvi; Maalin 1 puuston poistoa pysyvästi. (1.8.2008)


Kuva 19b. Lauttajärvi; Maalin 1 puuston poistoa pysyvästi. (1.8.2008)


Kuva 20. Lauttajärvi; puuston poistoa pysyvästi Maalin 2 eteläpuolella. (21.8.2008)


Kuva 21. Lauttajärvi; puuston poistoa pysyvästi, keskitys suolle Maalin 2 eteläpuolella. (21.8.2008)


Kuva 22. Salmisenjoki, näkymä pohjoiseen; Salmisenjoentien tienvarsikulissin palokuja maaliradasta noin 500 metriä etelään. Maalirata ja Maali 3 ovat takana näkyvän kumpareen takana ja Sra-am -tuliasema vielä sitä kauempana näkyvän mäen päällä. (21.8.2008)


Kuva 23. Salmisenjoentie, näkymä etelään; tienvarsikulissin puuston poistoa pysyvästi Maalin 3 maaliradasta noin 300 metriä etelään. (21.8.2008)


Kuva 24. Salmisenjoentie, näkymä pohjoiseen; tienvarsikulissin puuston poistoa pysyvästi Maalin 3 maaliradasta noin 1700 metriä etelään. (21.8.2008)

7 Osallistuminen neuvotteluun, josta Kainuun Prikaatin Esitys 8.2.1996; osallistuminen neuvotteluun  27.10.1998, josta Kainuun Prikaatin Muistio 29.10.1998; osallistuminen neuvotteluun Kainuun Prikaatin ja puolustusministeriön kanssa 4.11.1998; osallistuminen laajentamisneuvotteluun Kainuun Prikaatin kanssa 31.5.1999; Kainuun Prikaatin Esitys Metsähallitukselle 30.6.1999.



Kuva 25. Salmisenkangas, näkymä länteen;  Salmisenjoentien itäpuolen tienvarsikulissin puuston poistoa pysyvästi Maalin 3 maaliradasta noin 2000 metriä etelään Maalin 4 länsipuolella. (2.9.2008)


Kuva 26. Honkivaarantie, näkymä itään; tienvarsikulissin puuston poistoa pysyvästi Maalin 3 maaliradasta noin 2200 metriä etelään.  Maalirata sijaitsee kuvan näkymästä vasemmalle ja Rimpisuo oikealle. (22.8.2008)


Kuva 27. Honkivaarantie; tienvarsikulissin iskemä Kuvassa 26 näkyvän alueen keskivaiheilla. (22.8.2008)


Kuva 28. Rimpisuon soidensuojelualue; iskemä kuuseen noin 50 metrin päässä avosuosta. (2.9.2008)


Kuva 29. Rimpisuon soidensuojelualue; iskemä petäjään noin 50 metrin päässä avosuosta. (2.9.2008)

8 Akukon Oy, Vuosangan ympäristömeluselvitys, 073069-1.1, taulukko 7, sivu 13, 20.3.2008



Kuva 30. Likonen(lampi); Maalin "6" alueen puuston poistoa pysyvästi lammen pohjoispuolella. (21.8.2008)


Kuva 31. Lauttajärvi; iso lähde Maalin 1 pohjoispuolella, taustalla lähestyvän tuhovyöhykkeen reuna, lähteen reunalla on tela-ajoneuvojen kulkuväylä. (1.8.2008)


Kuva 31b. Lauttajärvi; Kuvan 31 lähde. (1.8.2008)


Kuva 32. Jussinjärvenkangas; tiepenkereiden rakentamisella aiheutettua puuston poistoa pysyvästi. (2.9.2008)


Kuva 33. Pieni-Sutinen; metsäautotien ojassa etualalla voimakkaasti pulppuava lähde. (1.8.2008)

































9 YVA -laki 468/1994 4§ 1 momentti ja YVA -laki 458/2006 4§ 1 momentti


























10 Metsähallitus, Kellon alue-ekologinen suunnitelma, 30.4.2001



















































































































11 Vesilaki 1 LUKU 15a §

12 Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, Nro 531, Kainuun luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet, Osa II Vuonna 1994 inventoidut kohteet, sivu 219.


























13 Akukon Oy, Vuosangan ympäristömeluselvitys, 073069-1.1, taulukko 7, sivu 13, 20.3.2008





































14 Pmpae:n selvitys GD6828 12.10.2007


































































































15 Vesilaki 1 LUKU 15a § 
























16 Metsälaki 10 §



17 Pohjavesialuenumerot 1129043A ja 1129043B, Kainuun pohjavesivarojen ja harjuainesten luonnonvaraselvitys 1999-2002, Kainuun
ympäristökeskus.































































18 Ylä-Vieksin kyläyhdistys ry:n aloite Kainuun ympäristökeskukselle 17.9.2007

19 Metsälaki 1 LUKU  3 § 3 momentti










20 YVAL 468/1994 25 §